Mistä sitä (tuunaus)aikaa oikein riittää?

Kävin sunnuntaina vihdoin ostamassa mustaa maalia ihaniin mutta huonossa hapessa oleviin pinnatuoleihini. Hioin huolellisesti ja kun olin maalaamassa ensimäistä, ystäväni soitti. Siinä maalatessani juteltiin kaikenlaisia ja jostain aikaa sitten kysyin häneltä että arvaappa mitä tässä samalla teen ja kerroin sitten maalaavani tuolia. Rakas ystäväiseni siihen alkoi ihmettelemään että ’miten sinä jaksat’ ja ’miten sinä kerkeät’ jne.

Noh, sitäpä minä olen sitten tässä parin päivän ajan mietiskellyt…Miten minä kerkeän ja jaksan?

Jaksamisasiaa minun ei tarvitse kovin paljon mietiskellä. Minä vaan jaksan – olen aina jaksanut. Mieluummin minä teen kaikkea kuin olen tekemättä. En osaa istuskella täysin toimettomana, vähintään teen ristikkoa… Paitsi iltaisin on aivan parasta löhähtää sohvalle, laittaa aivot narikkaan ja katsoa telkkaa, juoda teetä ja joskus vähän herkutellakin…. (Ah, mä elin ton hetken samalla kun kirjoitin sen..)

Minulla siis sitä virtaa jostain vaan riittää ja minusta tuntuu että mitä enemmän teen, sitä enemmän minussa sitä virtaakin on. Mulla on myös halua tehdä, motivaatio. En minä tiiä, kauheeta jos en tekis ja jos joskus ystävät hyvät huomaatte että minä en tee mitään, viekää mut hoitoon. Silloin minussa on jotain vikana.

Sit se aika. Mistä sitä riittää?

Olen aina halunnut ottaa aikaa myös itselleni. Vain itselleni. Ja minusta esimerkiksi tuolin maalaus on rentouttavaa puuhaa, oma kädenjälki näkyy ja samalla voi mietiskellä muuta, tai vaikkapa olla puhelimessa kaverin kanssa. Sunnuntaina kun maalasin tuoleja, oli mies Vipen kanssa yläkerrassa puuhailemassa omiaan, isommat lapset omissa puuhissaan, ruoka oli syöty, oli ulkoiltu, mitä sitä vielä olisi muuta voinut. No maalata tuolin ennenkuin alkaa iltapuuhat. 

Aika on suhteellinen käsite. Minulla tuntuu kyllä että aika loppuu usein kesken, tietyistä asioista. Ja tiettyinä kellonaikoina tai päivinä. Mutta aikaa voi myös hukata ja minun mielestä se menee hukkaan jos ei tee mitään.. Tai jos nukkuu aamulla puolille päiville (noin niinkuin esimerkkinä) 

Minulla on kolme lasta, mies, pari kissaa, harrastuksia, työ – mutta silti minulla vaan on aikaa (ja halua) tuunata tuoli sunnuntai-iltana. 
Hmm… senhän on siis oltava pois jostain muusta ajasta.

Ja niinhän se on, jätin esimerkiksi oman lenkkini tekemättä tuona päivänä, eli otin ajan tuunaukseen sieltä. Ehkäpä se onkin se kaikkein tärkein juttu ajan käytössä, prioriteetit. Mikä sillä hetkellä tuntuu tärkeimmältä ja oikeimmalta, sille antaa aikaa, eikö?!

Itse laitan kaikkein mielelläni aikaa kotini sisustukseen, ystävien näkemiseen, lasten kanssa puuhailuun, miehen kanssa treffailuun, moniin harrastuksiin ja ihan vaan kotona puuhasteluun. No, sitten pitää käydä myös töissä. Se aika nipistääkin aina pois jostain muusta. Useimmiten se lähteekin noista lukuisista harrastuksista/mielenkiinnoista.. Sekä valitettavasti myös ihmisten näkemisestä, mutta niissä usein ongelmana on myös yhteisten aikataulujen yhdistäminen joka on ihan oma lukunsa.. Se taas ei tuota kuin harmaita hiuksia kaikille osapuolille.. Vaikkakin, siinäkin voi miettiä että ehkä se ydin niissäkin on ne prioriteetit?

Lopputulema. Minulla on jaksamista vaikka muille jakaa (siltikin, vaikka yksi pieni termiitti koittaa kaikkensa tehdä nujertaakseen sen, hih) ja aikaa on tietyssä mittakaavassa, tietyllä tavalla, mutta valitettavasti 
EI MUILLE JAKAA ;)