Uusi-vanha piironki
Mieheni sai jo nuorena perinnöksi kummeiltaan piirongin. Sen jälkeen se onkin ollut monessa mukana. Anoppi sen aikoinaan maalasi keltaisesta vihreäksi ja siinä värissä se on meilläkin aikoinaan asustellut. Lisäksi se on toimittanut virkaa miehen siskolla ja viimeisimmäksi appiukollani. Nyt kun se taas palautui meille noin vuosi sitten, alkoi minusta tuntumaan että vihreä kaipaisi raikastusta. Kesällä homma kuitenkin tuntui jotenkin ylivoimaiselta joten otin sen projektiksi sitten tähän joulutohinan ympärille. Ihan kuin ei muuta olis- naurettiin miehen kanssa.
Mutta, rakas, ihana piironki on nyt valkoinen, kaunis valkoinen ja työ kannatti. Eilen illalla oli oikein hyvä mieli kun mies ruuvaili heloja paikalleen ennen harrastukseensa lähtöä, nuori pari järjesteli aamuista Helsinkiin lähtöä ja pikkupojat hujelsivat riehua, vetivät leukaa ja piiloutuivat majoihin ja minä nautin oman kätteni töistä ja sitä kautta maailman ihanimmasta olohuoneesta. Kun lapset jo nukkuivat, kaivelin kaapista kaksi parasta kaveria olkapäilleni, join teetä, söin puolukkarahkaa ja nautin miehen vieressä rauhasta.. ja istumisesta.
Nyt passaakin koristella joulua uuteen olohuoneeseen. (enää 21 yötä!)