Se HUOH!

Mietin aiemmin viime viikolla että sunnuntaina, eli eilen, saattaa tästä huushollista kuulua aika iso huokaus. Ja sehän kuului. 

Meillä oli lauantaina kertakaikkiaan ihana päivä. Oli todella onnistuneet ylioppilasjuhlat yhteisjuhlana ammattiinvalmistuneen kummitytön kanssa. Päiväjuhlat vietimme Länsi-Kuopion nuorisoseuran talolla, erinomaisissa puitteissa. Keli oli hurmaava, sankarit kauniita, aurinko paistoi, oli lämmintä ja vieraat saivat olla ulkona(kin). Ruokakin riitti ja vain kakku loppui kesken. Juhlimassa kanssamme kävi ihania vieraita ja oli kiva nähdä myös kummitytön sukulaisia, joitain heistä tosi pitkästä aikaa. Iltajuhliin meidän kotiin sitten saapui ’valikoitu’ porukka, joka koostui ystävistä ja sukulaisista. Bileet olivat aivan mainiot, terassilla seurusteltiin pitkälle yöhön vilttien alla, villasukat jalassa. Laseissa oli viiniä, olutta,siideriä, kahvishotteja ja tietysti myös kuohuvaa. Kulhossa karkkia ja sipsiä. Ja mikä parasta, seura oli parasta. Ja tulipa meille toivottuja yllätysvieraitakin. Koska, eihän juhlat ole juhlat ilman sellaisia. Riemu raikasi kun menneitä muisteltiin, tulevia ihmeteltiin ja nykyisyyttä läpi käytiin. Yöpalaksi grillailimme makkaraa ja söimme juhlista jääneitä särpiäisiä. Tajusimme juuri miehen kanssa että meillä ei ole iltajuhlista  y h t ä ä n  kuvaa! Ei siis niin mitään. Luulemmekin että meillä kaikilla oli vaan niin hyvä fiilis ja halu käytttää aika vain seurusteluun ettei moinen tullut kenellekään edes mieleen, tuhlata nyt aikaa johonkin valokuvaamiseen, heh heh ja ohhoh.

Olimme niin kaivanneet ja ansainneet moiset kinkerit. KIITOS! Kiitos, kiitos ja KIITos!

Sunnuntaina sitten todellakin huokaisimme, yhteen ääneen kaikkien yövieraidemme kanssa. Kuka mistäkin syystä…
Minä siksi että kaikki se vaiva todellakin kannatti koska päivä oli kerrassaan täydellinen ja olo oli onnellinen. 
Illalla kävimme vielä purkamassa energioita Supercornerissa ja sen jälkeen todellakin kuului huokaus jonka jälkeen jokaiselle maistui pitkät yöunet.

Nyt on juhlat ohi, arki taas koittanut ja kalenteri alkaa täyttymään uusilla asioilla, mikäs sen parempaa, ei kai sitä tyhjällä kalenterilla osaisi ollakkaan? Hulluksi kai sitä tulisi, hehe.

t. Minna, joka tajusi taas kerran miten ihania ihmisiä elämässään onkaan, ehkä maailman onnellisin just nyt?