Rempan lempparit -15+1 kuvaa

Istuskelin iki-ihanan lepakkotuolin syleilyssä ja radiosta tuli Queenin Who wants to live forever. Olo oli niin levollinen, rento ja onnellinen että päätin tehdä postauksen kodin onnesta.

Tästä postauksesta voisi tulla pitkä, miljoona sanaa ja sata kuvaa, mutta koitan saada sen pienenpään pakettiin ja minimoinkin kuvat viiteentoista plus yhteen josta kaikki oikeastaan alkoi.

Jos jätetään pois keittiö, josta koitan tehdä oman postauksensa kunhan vielä ne viimeiset viilaukset saadaan siellä valmiiksi, niin rempan lopputuloksen lempparit tulevat tässä:
– Nurkat. Kaikki nurkat on niin suloisia. Jokaisessa on jotain kaunista sekä ilman muuta valaisin.
– Tapetit. Kolme erilaista tapettitehostetta ja kaikki kilpailee ykköspaikasta keskenään. Ihania.
– Iso keittiönpöytä. Mahtuu juhlaillalliset ja on arjessa oikea mahdollisuuksien tila.
– Näkymät. Minne tahansa katsoo, näyttää hyvältä. Minusta on ihana katsella huoneisiin yleensäkin jotain kautta, seinän takaa tai ovelta, tarkkaillen ja kurkkien sen tunnelmaa ja nyt katsoessa voin vain ajatella että ’Wau, tykkään’.
– Musta-valkoinen feat. värit. Se vaan on mun juttu.
– Yksityiskohdat ja taulurykelmät. Koti ilman muistoja ja yksityiskohtia ei ole minulle koti.
– Oleskelupaikat. Nojatuoli keittiössä, lepakkotuoli kukkien keskellä, sohva olkkarin nurkassa, kaunis makkari, viihtyisä lastenhuone, ruokapöytä parhaalla paikalla. Nytkin istun ruokapöydän ääressä kahvikupin kera kynttilänvalossa kun pieni potilas nukkuu yläkerrassa ja voin sanoa että oloni on erittäin onnellinen ja kodikas.

Lisäksi koti on toimiva, rento, valoisa, vaalea, leikkisä, uskalias ja kaiken rempan jälkeen myös tilava. Jopa avara! Ja meidän mielestä myös tyylikäs, omalla kodikkaalla tavallaan.

Mutta mikä parasta, kodissa on mahtava fiilis, onni. Voin jopa sanoa että tämä on paras ja kaunein koti ikinä. Meidän ei tarvinnut tehdä yhtään kompromissia joten lopputulos on se että mikään asia täällä ei häiritse. Ja sellaista tunnetta en ole ennen kokenut vaikka monta remonttia takanamme onkin. Ja tässä ei haise mikään itsekehu vaan paistaa täydellinen onni, superilo siitä että olemme itse saaneet tämän aikaiseksi. 
Tämä koti on meidän.

Uusi koti, vanha tunnelma. 
Suurella sydämellä tehty ja asuttu,
se onnea on, 
Minna/lts

Tästä kuvasta kaikki aikoinaan alkoi. Kun päätimme että lopetamme kodin myymisen ja remppaamme sen kuntoon, 
ostimme tämän Keltaisen ateljeen kortin muistuttamaan siitä kuinka ihana tila meillä täällä on. Sillä hetkellä ihastuimme kotiimme uudelleen ja vitsailimmekin sitä miehen kanssa että ei välittäjämme turhaa työtä tehnyt. Hän sai kyllä asunnon myytyä…meille. =)