Laiskottelijan toinen puoli

Olen laiskottelija.
Olen nautiskelija.
Olen hengailija.
Rakastan sitä kun saa vain istua viinilasi kädessä ja lukea lehteä tai kirjaa. Tai istuskella ja katsella nuotion huumaavaa tulta. Tai jumahtamista juustopöydän ääreen nautiskelemaan herkuista ja seurasta. Rakastan kun saa vain ajatella, joko yksin tai toisen kanssa. Rakastan joutenoloa. Olla jouten, hengailla. Kävellä eestaas tekemättä mitään tai tehdä vain jotain pientä. Rakastan laiskoja tulevaisuuden suunnitteluhetkiä ja leffailtoja löhöillen.

Mutta. Kun tämä elämä ja varsinkin äitiys vaan on sellaista ettei aina vaan voi hengailla, saatikka laiskotella. Äitinä vapaa-aikakaan ei periaatteessa ole vapaa-aikaa ja kun on sitä oikeaa vapaa-aikaa, sen miettii aika tarkkaan mitä silloin tehdään. Silloin nautiskellaan ja laiskotellaan koko rahan edestä… 

Ja silloin taas kun on tarvis niin minä kyllä teen, laiskottelu on pyhitetty vain laiskotteluhetkille. Olen paras viime metrin suorittaja. Tehokkain juuri silloin kun melkein pitäisi jo olla valmista. Ja aina kaikki kyllä kerkeääkin valmiiksi. Luulen että heitä/teitä samantyylisiä on muitakin. Vai kuulostaako yhtään tutulta kun tänä iltana vietetään tuplasynttäreitä ja päivällä minä:

..alan siivoamaan pikkueteistä. Kengät pois ja lattian puhdistus, haenpas vähän pesuainetta ja rikkalapion, -ooo tämä patahan pitikin pestä, pesenpäs sen ainiin, nämä mansikat piti keittää hilloksi, teenpäs sen tässä. Kahvikupillinen, hörps. Mihinkäs tämän uuden padan laittaisinkaan, järjestelenpäs sille tilan. Tuo tuonne, tuo tuonne ja avot, paikka on siinä. Ainiin se rikkalapio ja eteinen. Laitan ensin tuon mansikkajutun vielä tuosta viilenemään ja pojallakin on paljon asiaa, kuunnellaan tietysti, Jospa sitten se eteinenkin vihdoin. Kenkiä ja takkeja kaappiin pois vieraiden edestä.

Olen tänään myös täyttänyt kakun, tehnyt monta pellillistä torttuja, luutunnut, imuroinut, tehnyt lounaat ja koittanut handlata (kahta) lasta, välillä aika epätoivoissanikin, järkännyt kattailua. Järjestänyt ja miettinyt tulevia pikkujoulujuttuja ja joulukuun riittävyyttä ja tehnyt lihapullatikkuja. Nukuttanut, säätänyt, häärinyt ja sitten vielä istahtanut tähän tekemään blogia ja juuri silloin poika herää ja teen toisella kädellä välipalaa ja pyyhin vielä viimeisiä pölyjä ja pikkusen meikkiäkin naamaan ja oo, ulkona sataa lunta- onpa heti valoisampaa ja kauniimpaa. Kiire kiire. Mutta kyllä tää tästä ,aaargh.. 

Ja kyllä. Kyllä se siitä. Aina asiat valmistuu mutta kyllä taas tiedän että kun illalla viimeiset vieraat lähtevät ja teemme vielä loppuhommat ja tämä äiti istahtaa sohvalle niin kuuluu pitkä huokaus. 
Huomenna alkaa sitten samanlainen ruljanssi, vain ilman syntymäpäivien järkkäilyä. Mutta sitä se on, koko aika on jotain. Joka päivä.

Joten kyllä, kun tämä laiskottelija pääsee yksin käymään teatterissa, tai kampaajalla tai shoppailemassa tai ihan vaikka vain suihkussa, niin kyllä tämä nauttii. Ja nuita kaikkia onneksi sain menneenä viikonloppuna tehdä, joten taas jaksaa painaa…

…elämää, joka ikinen päivä,
Minna/lts