Mitä silmäni näkevätkään.
Takana on taasen aikamoinen haipakkapäivä, aina vauhdikkaasta aamusta siihen, kun vartin yli yhdeksän illalla ollaan vielä Henen kanssa Hesen drive-innillä. Siitä kotiin ajellessa vedän samalla hamppia naamaan ja käydään läpi pojan harrastuskertaa. Päivään on lisäksi kuulunut leikkiä ja työtä, yllättäviä uutisia ja siitä johtuvia uudelleen mietintöjä sekä jo epätoivoisiakin toppavaateostoksia. Olemme myös tehneet tänään joulupukin listoja uusiksi mahdollisen postin lakon takia. Päätimmekin ettemme käytä tänä vuonna postia ollenkaan vaan hankimme kaikki lahjat ostamalla kaupoista. Olemme tänään myös rempanneet vielä vähän, se viimeinen pikkuvessan loppurutistus ja sitten tosiaan olemme hommanneet iltapalan hesestä, juu-u. Voi elämä.
Mutta juuri silloin, tälläisten päivien jälkeen, kun se melkeinpä päivän ainoa hengähdyshetki on, siitä nauttii eritoten.
Ja nykyään yksi lempipaikoistani rentoutua on lepakkotuoli. Mutta mitäs minä sen uumenista samalla katselenkaan?
No.
Ihanan ruokapöytänurkkauksen taiteineen ja ihanine yksityiskohtineen. Joulukin on neämmä tulossa kun pöytää koristaa sypressi ja kalenterikynttilä.
Paperisen joulutähden loistamassa ikkunassa
Kesken jääneet duplo-leikit. Kuuluu sisustukseen.
Kun käännän vähän päätäni, näen iki-ihanan tapettiseinän. On se niin komia.
Kun käännän vielä vähän lisää päätäni, näen taulurykelmän. Taulurykelmät on kyllä ihan suosikkejani♥
Näen myös eteisen ja jos ei olisi menossa vessaremppa niin näkisin tuon kaapin takana olevan peikonlehdenkin sinisellä jakkarallaan.
Edessäni kököttää myös pikkuinen rottinkipöytä/lehtiteline jossa on hyvä pitää juomia sekä luettavina olevia lehtiä ja kirjoja.
Ja sitten näen ihanan viherikkunalautani. Se rauhoittaa niin ihanasti. Siihen onkin suunnitteilla lisäystä kunhan sopiva kukka ja tarpeet löytyy.
Mutta nyt minä lähden näkemään unia, aamulla on tooooodella aikainen herätys,
kauniita unia,
Minna/lts