Ihan ilman syyllisyyttä

 

Tulin raskaaksi 17-vuotiaana ja mieskin oli silloin vasta 19-vuotias. Se tarkoittaa sitä että olen ollut äiti jo kohta 20 vuotta.

Viime aikoina on tullut monen ihmisen, äidin ja naisen, kanssa puheeksi äitiys ja sen tuomat haasteet. Saako äitinä tehdä muutakin? Tarvitseeko siitä tuntea syyllisyyttä?  Jos minun pitäisi olla ’vain’ äiti koska minulla on lapsia, en olisi voinut elämässäni tehdä mitään muuta kuin olla äiti. Suoraan alkuteineydestä äidiksi. Mutta, minä olen ihan alusta lähtien ollut muutakin. Innokkaat isovanhemmat ottivat tytön hoitoon jo kuukauden ikäisenä. Laittoivat kouraan teatteriliput ja sanoivat että menkää ja pitäkää hauskaa. Ja mehän mentiin ja pidettiin.

Siitä lähtien olemme käyneet säännöllisesti teatterissa, elokuvissa, baarissa, syömässä, ulkomailla, urheilemassa tai olleet ihan vaan kotona, kavereiden kanssa tai kahdelleen.

Jotain on tehty, aina. Välillä usein, välillä harvemmin.
Ja ikinä, ei siis ikinä, olla tunnettu syyllisyyttä tästä asiasta. 
Asia tuli mieleen eilen kun olimme teatterin baarissa, viinilasillisella, odottamassa näytöksen alkua ja olimme olleet jo monta tuntia menossa kahdelleen, ilman lapsia. Siinä kun katsoin että puhelin on äänettömällä, muistin ensimmäistä kertaa että ainiin, meidän lapset ovat hoidossa. En ollut miettinyt heitä sekuntiakaan moneen tuntiin. Ja juuri sitä äiti ja isi nimenomaan tarvitsee. Taukoa. Taukoa lapsista ja arjesta. Ja sitä lapsi tarvitsee. Taukoa äitistä ja isistä. Se tekee kaikille vain ja ainoastaan hyvää. Onneksi on ihania vanhempia jotka lapsiamme kaitsevat. Olemme saaneet hoitoa aina kun olemme tarvinneet ja vähän useamminkin. KIITOS siitä!

On myös onnekasta että olemme miehen kanssa molemmat samaa mieltä siitä että on hyvä nähdä ja kokea uusia asioita, kulttuurista aina urheiluun. Uusista elämyksistä aina samoihin ja vanhoihin tapoihin. Me rakastamme kahdelleen olemista. Olomme kahdestaan on maailman luonnollisin asia ja aika menee aina ihan liian nopeasti. Taas kerran, voin sanoa, että eilinen oli ehkä maailman ihanin pivä ja ilta. Saimme höpötellä ihan rennosti, syödä hyvin, nauraa, nauttia kulttuurista. Ja puhua vakaviakin. Ollen mies ja nainen.

Ihan ilman syyllisyyttä. 
Nautitaanhan elämästä ilman syyllistelyjä, 
Minna/lts