Tässä elämä on -valmis kylpylämme

Just nyt.

Korkattiin eilen sauna. Kylpyhuoneessa, jota on tehty koko tämä vuosi. Tai siis ei me sitä tehty vaan aivan upeat remppamiehet. Remppamiehet a) joiden jälki oli jotain aivan omaa luokkaansa ja b) jotka olivat ihan älyttömän mukavia. Siis iso kiitos Rakennus Oy Vuorivasara ja Kapa Sähkö! Tämän enempää en osaisi remontin jälkeen olla tyytyväinen. Toivottavasti osasin sen myös teille tarpeeksi vakuuttavasti kertoa. Kiitos, olitte osaavia, ripeitä, loistavia ja huippuja! Annoitte uusia toimivia ideoita ja uskoitte myös meidän visioon. Mm. mustaan kaakeliseinään (hevikylppäri, hehe). Kiitos siitäkin! 
 

NYT on koko meidän remppa ohi, huh huh! Nyt ei tarvitse miettiä enää yhtään materiaalia tai mallia. Kaikki on niin täydellistä että nyt on hyvä elää.

Kyllä kun viitisen kuukautta sitten istuttiin Veljmies-patsaalla käsissämme Hanna Partasen lihikset ja pillimehut, pankin paperit kourassa, Turkin matka parin päivän päässä, ei voinut uskoakaan mikä tunne on nyt. Nyt kun se kaikki on valmista. Kaikki ne suunnitelmat, jotka matkan aikana vähän muuttuivatkin, osin pakon edessä ja osin siksi että keksimme parempaa. Huikeata ideointia on nämä kuukaudet ollut. Yksin ja yhdessä. Ja kaikki omia, omien mieltymysten mukaan.

Tunne nyt on huikean hieno. Meidän koti on vihdoin taas meidän koti, ilman myllerryksiä, ja minkä näköinen koti, täydellinen. Sori tätä hirveää hehkutusta mutta tätä se nyt vaan on. Tai en edes pyydä sori, haha.

Tunne nyt on huikean hieno, mutta aika monenlaista tunnetta on ollut matkan varrella. On ollut riitoja aiheutuen sopeutumisvaikeuksista. Alku oli myös Vipen kanssa ihan kamala, kunnes hän pikkuhiljaa tottui remonttiin ja löysimme itsekin tyylin hoidella asiat hänen kanssaan. Matkassa on ollut niin monta mutkaa etten voi edes laskea niitä, on ollut ihan jumalatonta väsymystä ja ’todisteena’ siitä minulla tälläkin hetkellä oleva, yllättäen puhjennut anemia. Raudanpuute. 

On ollut epätoivoisia hetkiä, miehellä varsinkin tuon muovimaton irroittamisen kanssa. Halusimme tehdä sen naapureita kunnioittaen ilman koneita. Se oli piinaavan tuskaista hommaa mutta taas vaan sitkeys palkittiin, rakkoja kädet täynnä ja mitä kummallisimmaat lihakset kipeinä, ja lopputulos oli mieletön onnistumisen tunne sekä tällä hetkellä näyttäisi myös siltä että Vipen infektioastma on helpottanut,ja yksi syy liene ollut se muovimaton poistaminen laminaatin alta. (kysy lisää jos kiinnostaa) 

On naurettu, itketty sekä nukuttu keittiössä ja milloin missäkin. On roudattu kymmeniä kertoja romua kotoa kaatopaikalle ja sitten taas rautakaupasta uutta kotiin. On järjestelty miljoonia asioita ja kestittty vieraitakin, sekä synttärijuhlia että yökyläilyjä. On vietetty ihania remppatreffejä miehen kanssa ja on ollut myös jos jonkinlaisia remppailtapaloja. Ollaan käyty remppaa paossa yökyläilyjen merkeissä. On katseltu leffoja että saadaan rempan jäljiltä unen päästä kiinni. On paljon väsyneitä pusuja ja haleja sekä voiton tunteita uusista, jo valmiista pinnoista ja tiloista. Kymmeniä värejä, malleja, kuoseja ja muotoja, katalogeja ja nettikauppoja. Ymmärrystä ja ymmärtämättömyyttä.

Rakkautta. Kotimme tärkein valmistusaine, joka menee kaikkien maalien, paneeleiden, kaakeleiden ja tapettien ohi, on rakkaus. Eikä millään imelällä tavalla, vaan ihan oikeasti. Me rakastamme tätä taloa, johon muutimme 12 vuotta sitten ja jonka jo meinasimme myydä, mutta emme onneksi myyneetkään. Vaikka välittäjä möikin tämän loppujen lopuksi onnistuneesti, meille. Tajusimme miten ihana ja muistorakas tämä on ja tähän jäimme. Juttelin naapureiden kanssa, jotka toivottelivat onnea ’uudesta kodista’ ja hekin sanoivat että hyvän ratkaisun teimme kun emme lähteneet tästä mihinkään vaan kunnostimme vanhan ja hyvän toimivaksi.

Ja nyt se on valmis. Näitä uusia pintoja ja tavaroita sekä vanhoja muistoja vasten alkaa nyt eläminen taas. Toivottavasti se on yhtä ihana kuin ne menneet vuodet vanhoilla pinnoilla. Paljon ystäviä ja elämää, naurua, itkua, perhepäiviä ja illanviettoja sukulaisten kanssa. Synttäreitä, juhlia ja arkea! Ruokaa ja rauhaa. Lepoa ja rentoutusta. Olemista ja saunomista. Niitä tänne halutaan.
Voi että, minä olen nyt niin tunteellisella tuulella tästä koko asiasta että sori, ei mahda mitään.

Kaikki meidän kotimme sopet muuttuivat syksyn aikana tosi paljon ja ovat nyt vallan ihania mutta kyllähän se on niin, että sauna on kodin sydän, keittiön lisäksi, että tämä piste iin päällä sai meidät niin onnelliseksi ettei onnellisempi olla vois. 

Löylyä lissee, 
Minna /lts (mustan kylppärin puolestapuhuja)

(pakko vuodattaa nuista allaolevista kuvista sen verran että nyt oli niin haastava tila että minun taidot ei riittäneet kovin taidokkaisiin kuviin ja siten nämä kuvat eivät anna oikeutta tilalle. Mutta voin vaan sanoa että jos olet epäillyt että mustat kaakelit pienentävät kylppäriä niin höpö höpö ja huomenna lissää…)