Huoleton nuoruus…ja vanhuus?

Salakuuntelin tänään kotimatkalla bussissa nuorisojoukkoa. Jutut olivat mukavia ja äänekkäitä. Iätkin tuli selville koska varmasti oikein minua ajatellen he heittivät syntymävuosiaan ilmoille. Haitari oli 17- 20 vuotta. Ainoa ajatus päässäni oli että ’Oi miten ihanan huoletonta se nuoruus onkaan’. He juttelivat illan kuvioista, seuraavan päivän tapaamisista ja koulustakin vähän. Viinastakin vähän. Siitäkin vähän minkä ikäisen kanssa kukin voisi seurustella. Serkuista ja mummon kuusikymppisistä.

Mietin omaa nuoruuttani. Se oli erilainen. Sekin oli huoleton. Kesä -94 oli huolettomuuden lisäksi aika tiukkaa tavaraa, silloin solmittiin elämänkestäviä ystävyyssuhteita. Sekä yksi parisuhde. Pari vuotta myöhemminkin olin nuori kun sain ensimmäisen lapseni, ja olin silti vieläkin huoleton. Me kasvatettiin meidän esikoista rennon huolettomasti. Sanoisinko melkein boheemisti. Meillä kävi ystäviä harva se päivä ja ystävät rakastivat tyttöämme ja tyttömme rakasti meidän hänen ystäviä. Me hengailtiin ihan kuin ’norminuoret’ mutta meillä oli Maskotti mukana menossa. (pakko mainita että alkoholi ei ollut koskaan kuvioissa silloin kun lapsi oli mukana, eikä kyllä paljoa muutenkaan) Ei oikeastaan ollut paikkaa johon emme olisi voineet ottaa tyttöä mukaan, hän kulki mukana kuin reppu selässä. Kentän reunan hiekkalaatikolla kun pelataan kaveriporukalla beachvolleyta, kaupunkikierroksilla, viikon telttareissuilla ja tetsausmökeillä. Hän pelasi ja leikki kanssamme ja hänelle riitti aina kaveri. Pääsimme menemään myös ilman lasta melkein mielin määrin, koska appivanhemmat. Huoletonta oli.

Tapasin tänään myös tuttavan jonka kanssa olin aikoinaan yhteyksissä melkein päivittäin, mutta jota nyt en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän kertoi omasta tilanteestaan jossa on parisuhde vaiheilla ja harmi oli suuri. Miehellä ei ole lapsia ja jotenkin minulle jäi tunne että ehkä niitä olisi kuitenkin kiva saada, ja ehkä vakiintuakin vaikka aiempi elämä on vauhdikasta ja mielekästä ollutkin. 

Mietin omaa tilannettani. Olen samanikäinen, avioliitossa ja minulla on kolme lasta. Enkä voisi enempää onnellinen heistä olla. He ovat tehneet minusta sen mitä olen. Elämäni on tälläkin hetkellä itseasiassa aika huoletonta. Omaan asenteen, että on ihan turhaa hakemalla hakea ongelmia ja niistä asioista on hyvä olla onnellinen mitä sinulla jo on. Luottaa elämään. Ehkä se on avain huolettomuuteen. Ehkäpä se avain on nuorillakin.

Nuoruuden ja tämän hetken välillä on monta monituista hetkeä, onnellista ja epäonnekasta.
Oikeaa ja väärää valintaa. Tapaamisia ja eroja.
Arkea ja juhlaa. 
Huolettomuutta ja suurta huolta. 

Elämää. Sitä kaikkea samaa on varmasti täynnä tulevaisuus.

Toivon tänään kohtaamilleni nuorille ihanaa tulevaa
ja tutulle miehelle suunnattomasti onnea sen suhteen mitä hän ikinä haluaakaan.
Hyvää yötä, 
Minna/lts