Epävarmuuden parempi puoli

Epävarma olo on kamala tunne.

Minulla on koko elämäni ollut enemmän ja vähemmän epävarma luonne.

Yleensä kuitenkin juuri silloin kun itse on epävarmimmillaan, onkin jonkun toisen silmissä se kaikkein rohkein ja taitavin. Tai juuri heränneenä hiukset pystyssä ja silmät sirrillään, omista ajatuksista täysin poiketen, oletkin juuri silloin sen toisen mielestä kauneimmillasi. Juuri silloin teet kaiken oikein. Juuri silloin.

Epävarmuus onkin siis myös hyvä tunne. Se pistää panemaan parastaan ja yrittämään aina vaan sitkeämmin. Silloin ei luule itsestään liikoja ja se välittyy myös muille. Silloin sinusta näkyy juuri se aito sinä. Silloin haluat tehdä itsestäsi varman.

Kuinkahan monesta äärimmäisen epävarmasta työhaastattelusta onkin poikinut loistava työpaikka ja -ura. Tai epävarmasta koelaulusta on löydetty uusi kirkas tähti. Kuinka moni äitiydestään kaikkein epävarmin äiti onkin just se kaikkein paras. 

Minun omat suurimmat onnistumiset ainakin on jollaintapaa epävarmoja lähtökohdiltaan. Ajattelen usein etten ehkä ole tarpeeksi hyvä, osaanko varmasti. Miten se menee, mitä muut siitä sanoo. Entäs jos, mitäs jos.. Ja sitten tuleekin täysonnistuminen. 

Koska sitten kun kuitenkin uskaltaa ottaa sen askeleen ja poistua kenties myös mukavuusalueeltaan, katsoa ja tonkia yli rajojen ja aitojen sekä pistää itsensä täysillä likoon, epävarmuus katoaa ja tilalle tulee varmuus. On päässyt epävarmuuden niskan päälle ja kasvanut taas kerran ihmisenä. 

Epävarmuus voikin siis olla kannustin, sykäys yrittämään enemmän.
Kaikilla tunteilla on jokin tehtävä.

Hyvää yötä, 
Minna/lts