Omat hetket – ja yhteiset

Lapsiperheessä, kun omaa aikaa ei ole mielin määrin, ne omat ihan pienen pienetkin hetket tuntuvat usein luxukselta. Kun saat käydä suihkussa yksin ja pestä hiukset ihan rauhassa. Kun saat istahtaa sohvalle, rasvata jalat, laittaa villasukat jalkaan ja lukea lehteä. Kun saat tehdä ruokaa ilman että joku roikkuu lahkeessa. Kun saa lukea kirjaa pidemmissä kuin kahden minuutin pätkissä. Tai entäs vähän isommat; kun saat käydä omalla juoksulenkillä, venyttelyn aikanahan vieressä on jo ’apuvoimistelija’. Tai kauppareissu yksin, pu-hu-mat-ta-kaan ihan omista kulttuuririennoista, elokuvat tai teatteri yksin katsomossa – mikä nautinto!

Sitten tulee tietysti vielä vähän maukkaammat omat ajat. Kun pääset iltarientoihin ystävien kanssa tai shoppailemaan vaikka koko päiväksi. lltakahvit ystävällä tai ravintolamiitinki. Joskus on mahdollisia jopa viikonlopun mittaiset ja pidemmätkin omat retket – järjestelykysymyksiä. Nämähän on itsestäänselvyyksiä ihmisille joilla ei ole lapsia (tai lemmikkejä), voit lähteä koska vaan ja minne vaan, huolehdit vain itsestäsi. Ei me lapselliset.

Joskus on onneksi mahdollisuus nauttia näistä hetkistä myös miehen kanssa. Hoidella vähän parisuhdetta. Saunailta, elokuva sohvalta tai musiikkifiilistelyä, lasten jo nukkuessa – siis jos ei itse nukahda nukuttaessa. Kenties tunnin hiihtolenkki yhdessä tai elokuviin karkaaminen, jos on lapsenvahti hollilla. 

Tietyssä iässähän lapset voi jo jättää kotiin kun käytte kahdestaan lenkillä mutta yöriennoille tarvitaan vanhemmillekin lapsille hoitaja. Että pääsee teatteriin ja ravintolaan syömään tai naapurikaupunkiin hotellin aamupalalle. Vaellukselle tai ystäviä treffamaan. Että saa viettää yön kahdelleen.

Viikonloppu yhdessä -siis kahdestaan – siis ilman lapsia – on kuin lottovoitto.

Meillä on suunnaton onni siinä että meillä riittää ja on aina, alusta lähtien, riittänyt lapsenvahteja. Olemme siis saaneet monta lottovoittoa. Niin pienille kuin isommillekin menoille, aina tunnista viikkoon. Tälläkin hetkellä meillä on yksi, itsekasvatettu, melkein naapurissa. Olemme siis päässeet menemään melkein mielin määrin, jopa niin että välillä vastaan tulee aika ja sekin, ettei edes halua antaa lapsia hoitoon. Ei makeaa mahan täydeltä.

Tänä kesänä olemme jo tähän mennessä saaneet nauttia monenlaisista yksin- ja kaksinoloista ja tällä hetkellä on tulevaisuudessakin tiedossa kaikkea ihanaa. Tulossa on niin mysteeritreffejä kuin häitäkin. Toivottavasti rosvopaistia ja varmasti kulttuurinautintoja. Suunnitteluasteella ensi kesällekin jo ihan hurja irtiotto.

Kuvan pari liittyy tapaukseen siten että tämän hääkutsun ansiosta me saamme  p i a n  viettää miehen kanssa yhden täyden viikonlopun yhdessä – kahdestaan – ilman lapsia. Saamme siirtyä junalla paikasta A paikkaan B. B-paikka on ehkä yksi Suomen hienoimmista kaupungeista. Paikassa B vietämme aikaamme kahdestaan hienossa hotellissa ja syömme kahdestaan ravintoloissa ja missä lienekään, teemme mitä lienekään. Tai ainiin, vähän tietysti vietämme yhden parin hääjuhlaa. Luulen että vietämme sellaisen aikuisten ihmisten nautinto-viikonlopun ihanien ihmisten seurassa että sen jälkeen saattaa vähän aikaa lapsiperhearki humista tukassa ja paluuliput takaisin paikkaan B on yhden painalluksen päässä – onneksi siitä alkaa myös loma.

Saa tukka sitten ihan rauhassa hulmuta. 

Mutta siis joo, kyllä – se oma aika – ilman lapsia vaan on tärkeää. Kaikki kunnia heille jotka sitä eivät koe tarvitsevansa. Ja vielä enemmän niille jotka eivät sitä syystä tai toisesta saa. 

Terkuin äiti joka tarvitsee taukoja,
Minna/lts