Joulu loppui, arki alkoi… eikäku?

 

Joulu oli juuri niin ihana kuin sen olettaa saattoi. Tuli syötyä pienen kylän edestä ja lahjojakin sain enemmän kuin aikuisiällä ikinä aikaisemmin. Ihanasti ajateltuja paketteja juuri minulle. Lapsilta, vanhemmilta, miehiltä ja ystäviltä. Yksi lahja, joka ei ollut materiaa, oli kuitenkin ehkä ylitse muiden. Se oli pyyntö – ja suostumukseni –  asiaan, joka antaa ensi vuodelle oikein mukavaa säpinää ja liikuttumista.  Sen ansiosta tuli tirautettua pienet itkut jouluaattonakin. Nautin suunnattomasti myös materiaalisista lahjoista koska tiedän että suurin osa niistä on ikupelejä. Ja olimme miehen kanssa myös erityisen riemuissaan ystäviemme reaktioista heille antamistamme lahjoista. Elämä on yhtä mysteeriä, hih hih! Joulun päivinä tuli myös laiskoteltua. Niin totaalisesti ettemme jaksaneet lähteä edes kummipojan syntymäpäiville. Kotoilimme, löllöttelimme, rakensimme legoja, saunoimme, söimme ja poltimme kynttilöitä. 

Tapanina tapamme mukaan sai joulukoristeet kyytiä. Na pakattiin varovasti ja nätisti laatikoihin odottamaan ensi vuotta. Ja niin koti tyhjeni ja puhdistui ottamaan vastaan uutta arkea, joka alkoi tänään. Paitsi ettei oikein alkanutkaan koska meillä kaikilla on yllättäen huomenna vapaapäivä. Kävimme miehen kanssa lyhyet aamut töissä ja nautiskelemme taas koti-illasta. Ja huomisen yhteisen vapaapäivän, jonka saimme pitkästä aikaa, hyödynnämme pitämällä pitkästä aikaa kunnon perhepäivän. Tiedossa on sporttia ja kulttuuria. Sitten vasta alkaa arki, ainakin osittain, koska lauantaina poksautamme taas. Ainakin shampanjan ja muutaman raketin. Vuoden 2017 kunniaksi. 

Mutta niinhän se on että arkea jaksaa kun on juhlaakin välissä. Pitää paikkansa!

Allaoleva kuva kertoo meidän jouluaaton tunnelman; pienen miehen jännitys kun joulupukki vihdoin tuli, se on se syy miksi joulua tehdään. Lapsi.
Makoisia välipäiviä toivotellen,
Minna/lts