Onnenpäivä!
Peruuntuneiden mamma-vauva-treffien johdosta lähdimme tänään V:n kanssa lenkille läheiseen ostoskeskukseen. Kun satoi vettäkin.
Mennessä siis sateli ja V nukahti kivasti vaunuihin ja nukkuikin sitten niin että sain käytyä kaikki kaupat joissa olin ajatellutkin käydä. -Onni nro1-
Tein pari alelöytöä ja yhden superlöydön. Kengät, joita olin käynyt jo kerran kokeilemassa mutta en ostanut, ja jotka oli jäänyt kummittelemaan mieleen, löytyi oikeassa koossa! -Onni nro2- Kahvi oli hyvää paikassa Picnic. -Onni nro3- V heräsi, söi ja tykkäsi kovasti leikkiä kauppakeskuksen leikkipaikassa, nauroi oikein onnesta. -Onni nro4- Kotiintultua sain myytyä sitterin….. joka tasapainotti kukkaroani oikein mukavasti shoppailukierroksen jäljiltä. -Onni nro5-
Tämä suuri onni ihan selvästi selittyi sillä että löysin neliapilan! Minä aina kävellessäni vaistomaisesti tsiikailen apilapensaita neliapiloiden toivossa ja olenkin niitä säännöllisesti löytänyt. Kuitenkin ne tärkeimmät on löytyneet vahingossa. Yhtenä juhannuksena mökin grillillä istuessani näin yhtäkkiä jalkani edessä neliapilan ja siltä seisomalta kosin miestäni ja seuraavana kesänä menimmekin naimisiin. Olimme toki miettineet häitä jo usein kun olimme jo pitkään yhdessä olleet, mutta tuo oli itselleni sellainen loppusysäys. Mieheni soitti heti isälleni joka oli toisella mökillä ja pyysi kättäni noin niinkuin oikein vanhanaikaisesti♥. Toisen muistiinpainuvan neliapilan löysin mainostenjakoreissullamme pari vuotta sitten. Yritimme silloin vauvaa ja ajattelin että josko se olisi merkki onnistumisesta ja olihan se, tosin pienellä viiveellä. Haluan ainakin uskoa niin.
Tämän nyt löytyneen apilan toivoisin vain auttavan tämän onnen pysymiseen. Sekä siihen että pärjäisimme tämän kotonaoloajan rahallisesti. Tai mistäs sen tietää jos se tarkoittaakin jotain maailmanympärysmatkaa. Tai jotain ihan muuta.. Mutta onnea ehkä kuitenkin, toivottavasti.
Kuulin tämän asian tiimoilta että ystäväni ei ole ikinä löytänyt neliapilaa, siis ei ikinä! Mutta tiedän kyllä hänen olevan onnellinen ilman niitäkin, varsinkin matkustellessaan, kuten ensi viikon perjantaina lähtiessään Kreikkaan. Ehkä se olikin hänelle, se onni. No, sekin kävisin minulle 🙂
Oikeastaan löysin niitä neliapiloita siitä puskasta kaksi, mutten halunnut sitä sanoa kun eihän se yksi sitten olekaan niin arvokas? Kuinka vaan, annan sen toisen sisältämän onnen tälle ystävälleni ilomielin!
Ja vielä: Onni nro6 oli jo eilen kun kävin puntarilla… 53,6!! Siis voinko minä uskoakaan tätä? Minun tavoite on 52-53 eli, täh? Olenko kohta jo siinä?? No, sitten jää vielä lopun mahan hävitys. Ja tiedostan myös sen että paino saattaa nousta ensi viikkoon ja että tuo oli vain supernotkahdus alas joka pikkuisen palautuu takaisin, tai jotain.. Mutta se ei haittaa!
Näihin jalkoihin löysin unelmakengät, tadadaatadadaa. Voin sanoa että muutaman yövalvomisen jälkeen tämmönen oikeasti piristää, minua ainakin!
V tykkäsi leikkialueen kummuista joita vasten oli hassunhauskaa harkoitella seisomista kahden käden varassa, yhden käden varassa ja sitten jopa ilman käsiä. Wuhuu! Kunnes mukkelismakkelis ja kipsis kapsis kopsis, itku pitkästä ilosta..
Onnekasta viikonloppua kaikille!