Anemia -kontrolli-

Life Time Story

Pari päivää ennen jouluaattoa kävin työterveystarkastuksen verikokeissa. Aatonaattona minulle soitettiin huolissaan että 'Kuinka voit'. En todellakaan silloin oikein tajunnut kysymystä, vähättelin vaan ja ihmettelin. 'Voin hyvin' Kuitenkin luonnollisesti joulun aikana mieleen hiipi välillä että mikähän minulla sitten oikein on. Hengästytti. Joulun jälkeen kävin uudelleen täydellisimmissä verikokeissa joissa varmistui että minulla on anemia.

Mistä ja miksi,  sitä ei voi tarkkaan tietää mutta yksi epäilys on koko syksyn kestäneestä remontista johtunut stressi. 

Rupesin syömään rautaa ja olen syönyt sitä nyt neljä kuukautta. 
Pari viikkoa sitten minulla oli kontrolliverikoe ja tulokset olivat tälläiset:

Rauta jouluna 4,2 - nyt 10,5 eli nousussa.
Hemoglobiini jouluna 106 - nyt 139 eli tosi hyvässä nousussa.
Katselin nyt terveyssivuiltani tarkemminkin arvojani ja minulla oli kyllä ihan vinksallaan monikin arvo. Kuten erytrosyytit ihan liian matalalla ja trombosyytit taas liian korkealla. Nyt nekin oli tasoittunut oikeille uomilleen. 

Jälkeenpäin ajateltuna tämä todellakin tuntuu ihan hurjalta. Olen ollut sairas. Sairas, edes sitä tietämättä. Pistää miettimään että miten paljon sitä painaa menemään miettimättä omaa fiilistään. Miten paljon kestää. Minulla on aina ollut korkea kipukynnys ja ilmeisimmin myös totun erinäisiin huonoihinkin olotiloihin nopeasti.

Vaikka tosiaan vakuutin silloin niin hoitajalle kuin lääkärillekin että minulla ei ole ollut oireita, niin nyt tiedän että niitä on ollut. Ja niitä on ollut kauan. Olen luullut niiden olevan normaalia olotilaa.

-Minulla koski sydämeen. Hieroin sitä yhtenään kun ajattelin sen olevan liikunnasta johtuvaa lihaskipua, vain toisella puolella. Nyt minulla ei koske siihen enää ikinä. Pelottavaa.

-Olin välillä ylitsepääsemättömän väsynyt. Muistan ajatuksia että miten joku jaksaa käydä illalla esim. juoksulenkillä ja ihmetelleeni sitä miten itsekin joskus jaksoin. Nyt ei enää väsytä ja jaksan lenkkeillä. 

-Hengästyin. Töissä hengästyin. Kotona juoksin asioilla hengästyneenä. Se oli sellaista kummallista hengästymistä, sellaista kuin se olisi jopa kuulunut asiaan. Ei kuulunut. Ei hengästytä enää.

-Minua huimasi. Saatoin ajatella että se johtui siitä etten pidä silmälaseja. Tai siitä että olen vain vähän väsynyt, ajattelin että se on normaalia. Joo, ei ollut. Ei huimaa enää.

-Huuleni rohtuivat. Minulla on todella hyvä huulirasva ja sain sillä pidettyä sitä kurissa mutta jos unohdin vähänkään välistä, sain melkein repiä huulista nahkaa pois. Nyt nekin on ihanan terveet ja normaali rasvoitus riittää. 

-Jalkani oli toooodella levottomat iltaisin. Mietin usein että mitä ihmettä minä voin tehdä jaloilleni, se oli ihan tuskallista mutta mietin vain että kyllähän se joskus ohi menee. No, nyt on mennyt, ei ole enää levottomuutta. 

-Olin jotenkin ärtynyt pienistäkin asioista, väsyin asioihin nopeasti, ei riittänyt kärsivällisyys oikein kunnolla. Sekin on palannut normaaliksi. Ärsyttää vaan ne perusjutut, haha.

MITEN hemmetissä en näitä oireita huomannut silloin kun ne oli? Oliko jotain muutakin mitä en ole vieläkään tajunnut. Miksi olen vain porskuttanut menemään vaikkei tunnu hyvältä? Ou mai gaad.

Syön rautaa vielä ainakin kaksi kuukautta koska pitää saada rautavarastot täytettyä. Sen jälkeen minua vähän jännittää jättää ne pois, entäs jos se romahtaa uudelleen? Mitäs sitten? 

Olen kirjoittanut tästä myös aiemmin täällä, ja tässä tuli nyt toistoa jonkun verran mutta tämä aihe nyt mietityttää sen verran mieltäni ja on myös mielestäni sen verran tärkeä saada ihmiset tajuamaan ettei oireiden kanssa saa leikitellä. Jos on huono olla, pitää mennä lääkäriin!

Minulla on nyt ihan oikeasti terve ja hyvä olo. Olen siitä erittäin onnellinen ja kiitollinen. 

Hyvää yötä,
Minna/lts

 

Kommentit

Kristiina / Deko 133 (Ei varmistettu) http://deko133.blogspot.fi

Kiitos tästä postauksesta! Minulla on aina ollut heikot hemoglobiiniarvot ja lääkärit muistuttelee joka kerta tavatessamme syömään rautaa. Nyt en muista, milloin olisin viimeksi tabletteja napsinut, mutta olo heijailee samanlaisesti kuin tässä kirjoitit. Minäkin totun helposti huonoihin oloihin, enkä taas tätäkään ole huomannut pysähtyä ajattelemaan. Joten nyt lähden heti nappaamaan yhden rauta-annoksen naamaan! :)

KaHeVi
Life Time Story

Noniin, tämä oli juurikin tämän postauksen tarkoitus, auttaa edes yhtä =D
Onko sinulla selvinnyt mistä huono hemoglobiini johtuu? Minulla se on aina ollut hyvä, jopa raskauksien aikana, joten siksi tämä tuomio tuli minulle hieman yllätyksenä. Minulla on sellainen tunne että minäkin joudun varmaan pitämään kaapissa tästä lähtien aina tablettipurkkia ja oikein tarkkailemalla tarkkailemaan olotilaa josko pitää alkaa napsimaan..

Mutta kun siihen oloon vaan tottuuu.. Pieni huimaus tai sydänkipu, ohihan se kohta menee ;)

ps. Oli kiva nähdä :)

Naislaif
Naislaif

Onneksi olet terve <3

KaHeVi
Life Time Story

Kiitos <3

(ainakin fyysisesti terve :D )

Naislaif
Naislaif

Sitä tarkoitinkin ;)

KaHeVi
Life Time Story

Arvasin :P

Minna T (Ei varmistettu)

Kiitos tästä. Minulla todettiin huono hemoglobiini (110) viime viikolla ihan rutiinikokeessa ja olen koko viikonlopun kaivellut netistä kaikkea siihen liittyvää. Luin tämän postauksen ja itkin ja luin uudelleen. Ihan kuin olisin lukenut itsestäni ja omasta olostani. Olen selitellyt itselleni asiaa pidemmän aikaa ihan samoin kuin sinä ymmärtämättä että olotilani ei ole normaali. Mutta en siitä huolimatta ole ymmärtänyt olevani sairas. Huomenna testataan kaikkea enemmän. Kivaa kevättä.

KaHeVi
Life Time Story

Oo, tiedän sinun tämän hetkisen tunteen niin tarkkaan! Tietämätön olo kaikesta ja entäs jos se onkin jotain pahempaa. Miten onkin niin helppo selittää omaa huonoa oloaan väliaikaiseksi. Onneksi sinullakin tuli ilmi ja onneksi saat pian tietää tarkemmin. Sitten voin sanoa että jos/kun rupeat syömään rautaa niin olo helpottaa aika pian. Itselläni jo kahdessa-kolmessa viikossa rupesi tuntumaan olo paremmalta (vaikken sen siis edes tiennyt olevan huonosti). Rauta saattaa aluksi pyörittää mahassa ja tulla ripulina mutta älä anna periksi. Kun elimistö tottuu niin se loppuu, ainakin minulla. Aloitin ensin pienimmällä määrällä ja nostin pikkuhiljaa. 

Toivon sinulle oikein hyvää jatkoa ja rautaisaa jatkoa.
Sekä leppoisaa ja aurinkoista kevättä!

 

Kommentoi