I survived

Nyt on takana taas yksi kahdeksan päivän työputki. Viime viikon torstaina olen viimeksi ollut vapaapäivällä. Sen jälkeen olen ollut suurimmaksi osaksi iltavuorossa joka tarkoittaa sitä etten ole nähnyt perhettäni juurikaan. Yhtenä iltana nukutin tenavan ja ruokaa tein yhdesti, tänään. Ei nämä kovin kivalta tunnu näin lapsellisena ihmisenä mutta ajan mittaa niihin tottuu ja ne kasvattaa.

Työpainoitteisesta viikosta huolimatta olen jossain kumman välissä ja ihmeen kaupalla saanut järjestettyä myös teinin synttärit suvulle, hän täytti jo 14! Postauksen kuvat onkin juhlien aiheuttamista tuolien poikkeusjärjestelyistä. Kiitos kuuluu myös tyttärelle joka leipoi sentään jotain oikeaakin vehnästä kun teinin mukaan olisi ollut täysin epäreilua jos tarjottavat olisivat pelkästään kaupan tekemiä.

Olen myös saanut harrastettua hyötyliikuntaa pyöräilyn muodossa ja lukenut kaikki liikenevät ajat (yömyöhille) kirjaa johon olen jäänyt jumiin (tietty. just tämmösenä kiire-aikana..) Olen myös aloittanut takapihan syyskuntoon laittamisen ja käynyt jopa kansainvälisillä suurmarkkinoillakin! Olen kerännyt rekvisiittaa ja pitänyt sketsiharkkoja. Olen juonut yhden vihreän oluen ja saanut hartiahieronnan. Olen suursiivonnut työpaikalla ja nielaissut ötökän, yh!

Ja kerkesinpä kuin kerkesinkin näkemään rakkaan ystäväisenikin! Siitä tulikin mieleeni että postaukseni Minä voin hyvin on kirvoittanut ihania keskusteluja ystävieni kanssa. Olen myös saanut kuulla että minä ihan oikeasti näytän siltä että voin hyvin, hiukseni ovat kuulemma superihanat, ja olemme myös heidän kanssaan jutellessamme päätyneet siihen että 40:n ikä on äärettömän hyvä ikä. Meitä ei pelota lähestyä sitä! 

Tässä iässä jo tietää kuka on ja mitä haluaa. Ei tarvitse miellyttää ketään eikä tehdä asioita toisten vuoksi. Toki huomaavaisuus ja velvollisuudet on otettava huomioon mutta periaatteessa ei ole pakko. Voi näyttää miltä vaan ja tehdä mitä vaan. Ei tarvitse mennä suunapäänä joka paikkaan ja saa valita ihmiset ympärilleen. Luottaa itseensä. Tietää että on vain juuri sitä mitä on eikä muuta tarvitse. Se on hyvä tunne.

Olen onnellinen että niin moni ihminen on onnellinen siitä että minä voin hyvin. Myös minä olen minun ympärilläni olevien ystävieni hyvästä olosta onnellinen, onneksi heitä on. Samaa tuntevia naisia. Olenkin tullut siihen lopputulokseen että me olemme nimenomaan NAISIA. Olemme onnellisia, itsemme tiedostavia naisia. Sitä meistä on tullut. Aika coolia!

Nautinnollista viikonloppua teille ja itselleni toivotellen,
Minna/lts