Iskänpäivä
Joskus aina on vaan niin kivaa yllättää toinen ihminen. Tänään yllätimme mieheni antamalla hänelle isänpäivälahjaksi kirjan jota hän on jo pitkään himoinnut muttei ole kuitenkaan raaskinut ostaa. ’Metsän tarina’.
Sen lisäksi olemme viettäneet laiskan aamun, soitelleet omille isillemme joiden luona emme tänä isäinpäivänä menneet käymään. Olemme lenkkeilleet, ihastelleet kuukauden ikäistä vauvaa ja kun toiset käyvät lainaamassa ’naapurilta’ sokeria, kananmunia tai vehnäjauhoja, niin mepäs käymme lainaamassa 2 dl valkoviiniä. Niin, muovipullossa annosteltuna. Kiitos ’naapureiden’, saimme herkullisen isänpäiväillallisen tehtyä oikein. Olemme siis myös nauttineet erittäin hyvää ruokaa, nimeltänsä tuntipastaa. Olemme rakennelleet pitkiä junaratoja, olen lukenut vanhoja Avotakkoja, olen syönyt joulutorttua, olemme nauraneet lasten isälleen antamalle mukille jonka ansiosta mieskin sai vihdoin viikset. Olemme ihastelleet kuinka hienosti ja nätisti Vipe osaa sanoa ’Kiitosss’. Olemme juoneet kahvia ja jutelleet joulusta. Olemme vain olleet. Olleet vain.
Ihana ihana sunnuntai!
KIITOS näistä päivistä. Kiitos kiitos kiitos näistä laiskoista yhteisistä päivistä.Nämä auttaavat taas jaksamaan kiireisen arjen keskellä, edes vähän matkaa etiäpäin.
Ja taas pieni kuvarykelmä kun on ollut tosi kiva pitkästä aikaa kuvailla. Nautinnollista isänpäivän iltaa kaikille♥
Kirjastosta lainattu Potalla-kirja on tällä hetkellä Vipen ehdoton suosikki- jos näette sen jossain myynnissä, vinkatkaa pliis!
Hei hei, ensi viikkoon!