Joulu hiipii taloon

Joulu hiipii kotiimme.

Tänä aamuna pienimmäinen heräsi jo kukonlaulun aikaan valmiina avaamaan joulukalentereita – vihdoinkin. Pienellä kiristyksellä ja lahjonnalla saimme kuitenkin vielä vähän uniaikaa lisää. Availu oli kuitenkin kaiken odottamisen arvoista. Joulun aikaan varsinkin lasten riemua on ihana katsella. Teinikin innostuu vielä kalenterista ja odottamisesta. Ja hei, niin minäkin! Ja niin mun mieskin!

Saman tien aamulla, koska nythän on joulukuu, koristelimme aamulla kodin jouluisaksi. Joka paikkaan ilmestyi pieniä tonttusia ja tähtiä.. Punaista ja valkoista, vähän kimaltavaakin. Ne ihanat vanhat tutut jotka joka ikinen vuosi luoksemme hiippailee. Ne tuo tunnelman. Tosin näin aikuisena sen tunnelman tuo niin moni muukin asia. Tuoksut, luonto ja maut. Ja ihan vaan pelkkä oleminen. Sekin riittää. Se että on villasukat jalassa sohvalla katsomassa Gilmoren tyttöjä ja amaryllis töröttää pöydällä kauniisti auenneena. Aika jouluinen tuoksu, tunnelma ja olo. Jo ihan siitä. 

Koristelu oli siksikin kiva ja hyvä tehdä nyt, koska tuleva viikonloppuni on oikea superviikonloppu. Se ensinnäkin kestää neljä (4!) päivää! Jippii! Ja sisältää niiiin paljon kaikkea ihanaa. Leivotaan pipareita, paketoidaan paketteja, vietetään kavereiden kanssa pikkujouluja, saadaan maailman rakkaimpia yövieraita, suoritetaan perinteitä ja onpa meillä jännä pieni projekti miehenkin kanssa tiedossa.

Vapaiden loppuhuipennuksena saan tätittää oikein kunnolla kun itsenäisyyspäivänä siskontytöt ja tytär miehineen täyttää talon ja vietetään pitkästä aikaa tauon jälkeen perinteinen TSH-päivä. Siinä menee päivä kevyesti trilogiaa seuraten ja hyvää ruokaa nauttien – parhaassa seurassa tietenkin. Ihan superia!

Saatanpa vaikka olla neljän vapaan jälkeen väsyneempi kuin kahdeksan päivän työputken, mutta ei se haittaa. Jouluna sitten levätään!
Joulun odotuksen iloa kaikille,
Minna/lts