Joulukalenteri 23

DSC_1876.JPG

23. Luukussa vilahtaa meidän koristeiden The Joulupukki.
Tämä herättää minussa kahdenlaisia tuntemuksia. Se on jotekin ärsyttävä valkoisenaan
mutta toisaalta se nimenomaan on kiehtova juuri sen vuoksi.

Tämän olen myös ostanut silloin kun työskentelin jouluosastolla. Eli vanha pukki jo.

Taustalla näkyy myös uudet ihanat patterivalot jotka sain siskoltani pari päivää sitten.
Ne antaa aivan ihanan tunnelman tuossa meidän Rion-ruskeassa Kartio-maljakossa.

*****

Nyt on enää yksi (!) yö jouluun!
Jännitystä lisää se, ainakin poikani jännitystä, että raaputin tänään arpakalenterista joulupukin. Mikä tarkoittaa sitä että jos huomennakin sen teen, napsahtaa joululahjaksi 20 000 euroa! Hih, siis kyllähän minä tiedän ettei se napsahda meille, me ollaan jo opittu siihen että me ei almuja saada mistään.
Me ollaan rahattomia, mutta toisaalta, onnellisia rahattomia, koko elämämme loppuun saakka. Meille ei ikinä ole mistään valunut rahaa ylimääräisiä vaan ollaan selvitty omillamme, ja aika hyvin. Emmekä kyllä osaisi sitä mistään pyytää tai ottaakaan. Paitsi tottakai arvasta, tai lotosta. Minusta kaikkien on hyvä tulla toimeen ihan omillaan, siten tässä elämässä oppii ja pärjää parhaiten. Toki hädän hetkellä pitää/saa ja kuuluukin auttaa tai ottaa apua vastaan mutta normaaliarki pitäisi pystyä pärjäämään ihan omilla. En voisi olettaa että esimerkiksi vanhempani maksaisi arkeemme kuuluvia asioita, vaan haluan että he käyttävät roponsa itseensä ja omaan elämäänsä. Haluan opettaa myös lapseni siihen että kaikkea ei aina saa, eikä kaiken tarvitse olla kalleinta mahdollista, ja hyvin ovat asian sisäistäneetkin. Meillä on ollut elämämme aikana niin niukkoja rahakausia ettei mitään järkeä, kuten tälläkin hetkellä on, mutta täällä sitä silti vaan olla nasotetaan ihan täysissä järjissä. (?)
Mammona ei maailmassa tärkeintä ole, todellakaan.
Mutta voi että tuommonen rahamäärä tuntuisi niin hyvältä. Tässä tilanteessa sitä todellakin osaisi arvostaa!
Se tarkoittaisi sitä että: 

-Poikani saisi kauan toivomansa pöytätietokoneen, hihi.
-Tyttöni saisi myös tuhlata tietokoneen edestä. Varmaan vaatteisiin ja meikkeihin. (ja säästöön?)
-Vauvani saisi säästötililleen paaaljon rahaa.
-Minä ja mieheni päästäisiin kunnon shoppailukierrokselle. Mies-kamera, minä-sisustus+vaate.
-Saataisiin maksettua meidän kulutuslaina pois. Mikä tarkoittaisi sitä että voisin olla työn ohella PikkuV:n kanssa kotona kolmevuotiaaksi asti!
-Lähdettäisiin kesällä lomamatkalle, melkein minne vaan!

Eli ihan kiva unelmoida yhden yön yli, kunnes totuus napsahtaa joulukuusen tai karkkikepin muodossa silmille, hih hih. 
Mutta, jos se kuusi sieltä napsahtaa, niin onneksi se onni tänne vielä jää. Ja sitten jatketaan arkea ilman tietokoneita ja lomamatkoja, omillamme.

Hyvää aatonaattoa kaikille! Meillä se menee kinkkua paistellessa, kuten varmasti aika monessa muussakin paikassa. Tuossa aamu vielä kahviteltiin iskän kanssa ja tein samalla juustokakun jääkaappiin muhimaan. Kunhan V herää päiväunilta niin lähdetään vielä kauppaan ja sitten alkaa meidän joulun vietto.
Vielä minä huomenna jonkun kuvan tänne nasautan ja sitten jään joululomalle vähäksi aikaa. (jos maltan, hih hih)

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *