*Joulun suuri kuvapamaus*

Life Time Story

Meidän perheen joulu pyhineen näytti suurinpiirtein tältä.
Nykyään muuten kun molemmat tykätään ottaa kuvia, niitä tule tosi paljon. Sen lisäksi että laitan niistä aina muutamia tänne, olemme ratkaisseet asian siten että hommasimme joku aika sitten digikuvakehyksen johon laitamme kameraa tyhjennettäessä uusimmat kuvat pyörimään. Suosittelen muillekin jotka paljon (tai miksi ei myös vähänkin) kuvailevat.
Kuvia tulee katseltua ohimennen ja joskus jopa kokonaan pysähtyen.
Mutta siis asiaan, kuvia joulustamme:

Mummojeni ja ukkieni muistolle.

PikkuV:n mäkihupailua hautausmaalla sukulaisia odotellessa. Huima poika se on.

En muuten taaskaan juonut konjakkia, se ei vaan ole minua varten, ei.

Huomatkaa joulukuusessa PikkuV:n yksi sininen pallo, hih.

Ihankuin joku käyttäisi joskus vähän villasukkia..

Pojalta sain Twix-kätkön, hihi.

Sain sen mitä olen piiiiiiiitkän toivonut. 
Nyt pitäis päästä jonnekin minne saa laittaa repun selkään.
Oi kun se tuoksuukin niin, hmmm, repulta, aaaah.

I-HA-NA!

PikkuV niinkuin kaikki muutkin sai kyllä ihan tosi kivoja ja mikä tärkeintä fiksuja lahjoja.
Ja kyllä ovat olleet muuten kiltteinä, ainakin lahjamäärästä riippuen.

Joulupäivä meni villasukissa hiimaillen, lenkkeillen, leffoja katsellen, karkitellen, ahmien syöden, pelaillen ja muutenkin uusia juttuja ihaillen.
Yksi vuoden parhaimpia päiviä!

H rakensi itselleen bunkkerin etten pääse häntä kutittelemaan, hih. Ihana kun kaikki lapset on pyörinyt alakerrassa jo pari päiväää meidän seurana. Kun kuitenkin arkisin he viettävät paljon aikaansa omassa huoneessaan yläkerrassa sekä kavereiden kanssa. 
Rakastan nuita minun lapsiani ja heidän seuraansa.
Ja ne on muuten parasta seuraa (siis apua) uudessa pelissä meidän uudella tabletilla, jäin nimittäin ihan kiinni peliin nimeltä Sanajahti..
Wuhuu, en edes muista milloin viimeksi olisin jäänyt johonkin peliin kiinni! (jos facebookia ei lasketa, hih hih)

Valokuvausta ja valokuvaoppia. Mies siis yrittää saada tahkottua sitä minun päähäni, onneksi on kärsivällinen mies! Heheh.

Ulkona ei ihan jouluinen olo ole ollut, mutta ei se näin aikuisena mieleen enää vaikuta niin paljoa kuin lapsena. 
Harmi tosin ettei PikkuV pääse testaamaan uutta hienoa pulkkaansa.

Tänään meidän perheessä sitten alkoikin jo arki.
Synttärikutsuja, siivoilua ja pitsaa.
Kun on marras-melkein lokakuusta asti tätä joulua elänyt, ei sitä enää joulupäivän jälkeen jaksa/halua viettää,
vaan silloin alkaa arki
ja uuden vuoden
ja talven
ja keväänkin odotus.
Kesäreissun suunnittelut ynnämuut ihanuudet.

Siis, meillä on nyt joulu jo poissa ja on niin ihanan valkoista ja puhdasta.
Hei hei joulu, tervetuloa ensi vuonna uudestaan!

 

 

Kommentoi