Käärme, tikka, orava ja jänis

 

Aamulla testasimme Vipen kanssa uuden Play doh-muovailuvahan. Minä innoilla vääntäen jos minkälaista ötökkää ja Vipe lähinnä ihmetellen että ’mitä kummaa mönjää tämä on?’ Mutta siitä se lähtee, Henen kanssa tuli muovailtua aina kokonaisia mutanttiarmejoita ja sitä aikaa odotellessa myös Vipen kanssa, koska tällä hetkellä se tosiaan on kivempi vain heittää lattialle ja vähän maistellakin. 

Minä tein myös käärmeen! Kaikista eläimistä valitsin sen mitä kaikkein eniten inhoan/pelkään. Ja kun se tuntuikin ihan oikealta. Kapu kyllä kysyi että mistä tiedän miltä oikea tuntuu kun en lasia lähemmäksi ole moista luikertelijaa ikinä halunnut mennä, toisin kuin mieheni joka sellaisen kanssa on tanssinutkin. En tiiäkkään vaan epäilen…yh.

Näitä pitää ostaa lisää, paaaaljon erilaisia värejä, hihi.

Etsi tikka.

Päivälenkillä kuului yhtäkkiä kova kolkutus ja aikani sitä kuunneltuani sain päähän että se EI ole mikään työkalun kaiku kauempaa. Vaan tikka.

Silmilläni sitä aikani etsin, ja vihdoin löysinkin. Soitto isille. Isi kun oli vasta nähnyt palokärjen mökillään ja tästä mietimme puhelussa mikä mahtaa olla kyseessä. Pitihän se sitten uhmata jäätä ja roijata vaunut metsän reunaan että pääsee lähemmäksi. Käpytikka se oli. Nakutti kuin viimeistä päivää, antoi rauhassa ottaa kuvat ja jatkoi hommiaan häiriintymättä. 

Vielä loppumatkasta bongasin pitkästä aikaa oraviakin ihan läheltä, kaksi karvakasaa oli samassa puussa. Itseasiassa ystäväni etupihan puussa. 

Iltalenkillä mies oli sitten Vipen kanssa bongannut jäniksen. Ressu on vielä ihan valkoinen.. Oli kuulemma antanut hänkin ihan rauhassa ottaa valokuvat ja Vipekin oli ollut pupusta innoissaan.

Mitäpä tähän voi muuta taas sanoa kuin että tervetuloa kevät, valo, valokuvaus ja eläimet, tervetuloa!