Kell’ onni on…

….se onnen kätkeköön?

Äh, en ole yhtään samaa mieltä tuon suomalaisen sananlaskun kanssa.

Siis periaatteessa tottahan se voi olla, täällä suomen maassa. 
Onnellinen ei olevinaan voi rehellisesti olla. 
Ja tarkoitan tällä sellaista koko ajan läsnäolevaa onnea ja iloisuutta.

Onnellisuutta ajatellaan pinnallisuudeksi? Vai, onko näin? En tiedä, joskus vaan tuntuu siltä. 

Itse olen onnellinen. Mutta,
minä saan sen onneni ihan pienistä asioista, arkisista. En koe arkea taakkana vaan onnena. 
Saan onneni aamuhetkistä vauvani PikkuV:n kanssa, rupatteluhetkistä isompien lasten kanssa, juoksulenkistä, puhelusta ystävän kanssa, pulkkamäestä, kirjeistä, piirtämisestä, astianpesukoneen tyhjentämisestä, työstäni, miehestäni, siis melkein kaikesta. Saunasta, kahvikupillisesta, harrastuksista. Itsehän täällä jokainen elämänsä ja siten myös onnensa rakentaa. Kynttilän liekki, karkkipäivä ja jopa siivouspäivä kun asenne on kohdillaan, tekee minut onnelliseksi.
Onni on asenne.
Ajattelen esimerkiksi niin että eihän se ole kiva lähteä töihin sunnuntaina perheen keskeltä mutta on erittäin hyvä että on töitä ja näin olen taas asiasta onnellinen.

Olen siis tyytyväinen aika pienestä ja siksi onnellinen. 

En tarvitse mitään kummallisuuksia ja prumeluuksia, vaan ihan tämä minun elämä tälläisenään on täydellinen.

Uskon (toivon) että monella muulla on samallalailla asiat.

Mutta niin, tuo sananlasku. Älkää kätkekö. 

Minusta on erittäin kivaa kun toiset ilmoittavat onnestaan. En haluaisi että he kätkevät sitä. 
Minä olen onnellinen toisten onnista. Se ei ole minulta pois.

Jos joku on onnellinen uudesta hienosta autostaan niin miksi sitä ei saisi näyttää. Tai joku maailmanympärymatkastaan. Onhan kaikki onnellisia vauvasta, siitä saa olla? Entäs jos saa pitkään unelmoivansa asian toteen, pitäisikö onni siitä kätkeä? 

Minusta onnen saa näyttää, siis JOS itse vaan haluaa.

Paitsi jos voittaisin lotossa, sen varmaan kätkisin. Mutta toisaalta, onko se edes onnea? 

Olavi Uusivirran On niin helppoo olla onnellinen

Helpoo olla nuori
kaikki tai ei mitään
hei rock and roll
On helppoo tarttuu kiinni
Ja kohta päästää menemään

Päivät ne vaan tulee ja
menee läpi korvien sunnuntait
ja sormien on helppo
kitaralla iltaa säestää

Heii… On niin helppoo olla onnellinen
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on

Helppo olla vapaa kuvitella
että kaikkeen löytyy syy
Mut miten rakkaus
tai maailman synty selittyy

Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin

Heii… On niin helppoo olla onnellinen
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on

Heii… On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on
 

Elämänilo kasvattaa elämäniloa.

Iloiset asiat lisää iloisia asioita.

Mull’ onni on enkä sitä kätke. Ja sitä samaa toivon vilpittömästi ihan jokaiselle.
Aitoa, lämmintä onnea.

 

*****

Olen kirjoitellut muutaman kerran minun ja PoikaniH:n KKK:sta (Kerran Kuussa Kulttuuria).
(Josta tulikin mieleen että tammikuu on menossa puoltaväliä emmekä ole keksineet mitään. Ideoita kenelläkään?)

Mutta siis, en ole kertonut pojan ja isänsä sunnuntaista. Heillä on myös yhteinen puuha nimeltä toimintatunti tms. He katsovat sunnuntaisin kahdestaan ensin jonkun n. tunnin kestävän pätkän. Joko elokuvan tai dokumentin tms. Ensin oli kaikki Rockyt vuorotellen, sitten oli pitkä pätkä luontodokumenttia ym. ja nyt on menossa Band of brothers. Sen jälkeen he jumppaavat. Heillä on tietty kaava joka on kehittynyt koko ajan vaikeammaksi. Siis mukavaa isin ja pojan ’laatuaikaa’.

Semmonen heillä on nytkin menossa ja minä lähdenkin tästä nautiskelemaan työpäivän jälkeen ansaitusti PikkuV:n seurasta. 

Mukavaa sunnuntaita!