Kenguru, apina ja laiskiainen

 

Tyttärelläni on lukiossa tehtävä jossa hänen pitää miettiä perheenjäsenet eläiminä. 10-vuotias poikani oli innostunut asiasta myös kun K (tyttäreni) ja S (tyttäreni poikaystävä) olivat tehtävää pohtineet. 

dsc_1341.jpgMinusta on ihan äärimmäisen hellyyttävää että hänen mielestään minä ja V (vauvani) olemme kuin kengurut!! Ja syynä on tietenkin se että minä kannan vauvaani mukanani koko ajan samallalailla kuin kenguru. Tämä ei ole ainoa kerta kun yllätyn poikani ihanasta ja syvällisestä ajatusmaailmasta. Hänessä on sitä jotakin…Niin, ilmiselvästi myös laiskuutta koskapa on itsensä sellaiseksi eläimeksi luokitellut, ja näin äitin näkökulmasta voin sanoa että totta on! Tosin jos on pojassa laiskiaisen laiskuutta niin on siinä myös laiskiaisen söpöyttäkin, kaikin puolin.

Siskonsa H (poikani) oli nimennyt apinaksi. Se on jotensakin ymmärrettävää että sisaruksensa kyseiseksi eläimeksi nimeää, vai mitä? 🙂
 

Kyllä tämä elämä täällä näiden eri-ikäisten lasten seassa vaan on niin monimuotoista ja äärimmäisen palkitsevaa. Nautin heidän seuraamisesta niin paljon että voin vaan sanoa että enpä antais päivääkään pois, murheineen kaikkineen.

Niin, olihan H toki isälleenkin eläimen miettinyt. Siinäkin on mielestäni haettu jotensakin erilainen eläin. Luulisin että usein tuon ikäiset lapset hakee isälleen karhun tai leijonan tai vaikka koiran mutta H oli ajatellut että isä olisi lintu. En tiedä onko siinä muutakin vertauskuvaa mutta kuulemma ainakin se että linnut osaavat laulaa niinkuin isä osaa soittaa kitaraa.. Kaunista ajattelua, niin kaunista!

 

dsc_0979.jpg

 

Toivotan kaikille jännittävää viikonloppua. Täällä ainakin kannustetaan Suomea sekä musiikin että jääkiekon saralla. Jännittää ihan pirusti. Tekis melkein mieli veikata että molemmissa pärjätään hyvin, jopa parhaiten? 

 

Ainiin, mitäs tässä tapahtuu??:

 

kuva0245.jpg

Well, camera man do what camera man has to do:

dsc_1340.jpg

 

 

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe hopsoa