Kolme naista
Olen ’kohdannut’ viime päivinä naisia.
Yksi oli asiakkaani. Palvelin häntä ja kuten yllättävän monestikin käy, hänkin alkoi huomaamatta kertoa elämästään asioita. Ensin syitä uuteen hankintaansa, syitä, jotka lähtevätkin yllättäen rönsyilemään elämän muihinkin mutkiin. Jostain aikaa nainen pyyteli jo anteeksi kun kulutti minun työaikaani johon sanoin että ei todellakaan haittaa, että tykkään kuunnella ihmisten tarinoita. Nainen jatkoikin vielä tarinaansa vaikka oli jo lähdössä. Hänestä huomasi että hän halusi kertoa. Minä kuuntelin – kiireenkin uhalla. Naiselle oli tapahtunut rankkoja asioita ja hän oli löytänyt elämänilon harrastuksen kautta. Itseasiassa harrastuksen jota itsekin olen harrastanut yhteen aikaan ihan täysillä. En halua tässä kertoa mitä se on koska siitä voisi tunnistaa hänet liian tarkasti, mutta tämä harrastus oli mielestäni hänelle, ehkä iän, ehkä jonkun muun vuoksi, jotensakin yllättävä. Itselleni kuitenkin tuli jopa ikävä tätä ihanaa harrastusta sekä oikein iloinen mieli tämän naisen vuoksi koska tiedän tasan tarkkaan miltä se kokemuksena sydämessä tuntuu, kerta toisensa jälkeen. Hänen ei tarvinnut vakuuttaa minua siitä koska tiesin sen heti. Tuntui kuin meillä olisi ollut jonkunlainen yhteys ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni olisin halunnut vaihtaa asiakkaan kanssa yhteystietoja ja pitää yhteyttä hänen kanssaan. ♥
Viime viikkoina olen omassa olohuoneessani kohdannut paljon myös muuan Lorelei Gilmorea. Oi mikä vahva ja viisas nainen. Samastun häneen todella paljon ehkä sen vuoksi että molemmat olemme saaneet lapsen nuorena kuin myös siihen liittyvän elämänasenteensa vuoksi. Sen mitä nuorena saatu lapsi merkitsee, miten sen kanssa eletään ja pärjätään. Miten tyttärestä on tullut itselletyttären lisäksi myös ystävä. Samaistun myös siihen etten hänen tavoin ole todellakaan aina täydellinen vaan vähän hupsutteleva, ja tyttäreni on melkein fiksumpi kuin minä. (huom! Kake, painotan sanaa melkein! hihi) Mutta sitten kuitenkin on aina tarvittaessa jämpti ja just se äiti! Mutta joo, Lorelei on ihan huippu ja minä olen koukussa Gilmoren tyttöihin ♥
Ja sitten eilen kohtasin elokuvateatterissa Bridget Jonesin! Pitkästä aikaa. En minä tiedä mikä hänessä oikein kolahtaa, hän vaan osaa ottaa elämän oikealla asenteella. Että vaikka mokaa eikä todellakaan tiedä kaikkea, niin silti se elämä vaan vie sua eteenpäin ja ihmiset rakastaa sua just sellasena kuin olet. Että riittää että tiedät just ne tarpeelliset asiat. Ja että elät. ♥
Heitä ajatellessani tuli mieleen naiset jotka ovat ystäviäni. Kovan luokan naisia. Heitä kaikkia yhdistää se että heidän kanssaan voi jutella ihan mistä vaan ja milloin vaan. He ymmärtää ja ovat rehellisiä minulle. Heidän kanssaan saa olla oma itsensä, väsynyt, iloinen, räkättävä. Saa mokata, taivastella ja juoruta. Saa nauraa, juoda viintä ja vaikka juosta pellolla alasti. Saa myös itkeä räkä poskella, olla kännissä ja haukkua miehet. Silloin otetaan viintä vähän lisää ja jatketaan nauramista.
Ja sitten vielä yksi iso juttu mikä yhdistää sekä nuita kolmea alussa kuvailtua naista, että näitä minun rakkaimpia ystäviäni, on hulluus. No joo okei, myös minua.. Me ollaan tarpeeksi hulluja elämään. Täällä saa oikeesti olla vähän hullu. Kaikkea ei tarvitse tehdä tai ajatella aina liian fiksusti.
Joo. Se on hyvä juttu.
Rakastan näitä hulluja naisia♥
Minna/lts