Kotiani Rakastan

Life Time Story

Rakastan kotiani..
Paljon..paljon..paljon.
(..kahta asiaa lukuunottamatta..)

Silloin kun odotimme V:tä ja varsinkin kun hän oli syntynyt, monet, melkein kaikki, kyselivät että meinataanko me nyt muuttaa isompaan asuntoon?
Meidän ilmiselvä vastaus oli 'Ei tietenkään'
'Mihin me nyt kotoamme muutettaisiin.'

Ymmärrän kyllä kysymykset koska meidän kotimme on 79 neliöinen rivitalokolmio ja V oli jo kolmas lapsemme. 
Mutta sitä kysyjät eivät ehkä ymmärtäneet että tämä on meidän koti! Pieni, mutta koti!

Tätä kotia olemme vuosien varrella rakentaneet ja kehittäneet sitä mukaa kun tarve on ollut. Olemme keksineet uusia ja uusia ratkaisuja sekä viihtelliseen sisustukseen, että myös pakollisiin säilytysratkaisuihin jotka pienessä kodissa on välillä aika työn takana.
Me emme koe että tämä olisi liian pieni ja itseasiassa idea tähän blogi-kirjoitukseen tulikin siitä kun näin yhtä tuttuani ja hänelle oli jäänyt mieleen lämpimästi joskus heittämäni lause joka meni jotensakin näin:

'Me emme tarvitse isoa taloa kun meillä on tämä pieni niin olemme mukavasti lähempänä toisiamme'

Tuo sama pätee vieläkin ja sen lisäksi että tätä on hiellä ja rakkaudella remontoitu ja uusittu meidän näköiseksemme, täällä on myös niin monta kohtaa  tehty nimenomaan tänne. Vaikka ideat ja sisustuselementit saisi mukaan muualle, ei se olisi sama asia. Kodin rakentaminen alkaisi uudestaan ja kestäisi kauan saada se taas tuntumaan tältä miltä nyt tuntuu. 

Rakastan kotiamme! Rakastan kaikkea täällä.

Rakastan lasten sekaista, mutta värikästä ja iloista huonetta.
Se on heidän valtakuntansa ja mielestäni saa olla heidän näköisensä ilman että vanhemmat puuttuvat siihen.

Rakastan esineitä joita olemme tuoneet reissuiltaimme ja joita sijaitsee siellä täällä mutta kuitenkin niille vartavasten tehdyiltä paikoilta.

RRRRakastan keittiötäni. Minun sydän-paikkani. Rakastan myös juuri tämän kaltaisia värikaaoksia kaiken valkoisen keskellä:

Rakastan sitä että meillä on kaksi kerrosta. Ja rakastan valkoisia portaitamme.

Rakastan asioiden esillä pitämistä sopivassa määrin ja myös kaikenlaisia, erilaisia itselle sopivia teksti-viritelmiä.

Rakastan makuuhuonettamme josta löytyy myös V:n valtakunta, mutta sinne emme nyt pääse kun pieni herra on ottamassa päivänokosia siellä.

Rakastan lukuisia taulusommitelmia eripuolilla kotiamme. Niissä elää paljon paljon muistoja. Lämpö oikein leviää kehoon kun niitä jää joskus tuijottelemaan.

Rakastan kaikkia hassuja asioita joita jää sisustukseemme elämään vaikka ne näyttääkin ehkä siellä ihan pöntöiltä.
Tämäkin tonttu.. Mieheni sai sen joskus H:lta joululahjaksi. Olin ostamassa sitä H:n kanssa ja hänen oli ihan pakko saada tuo isälleen vaikka koitin ehdotella jotain muuta järkevämpää . 
Ja vaikka se on ihan tasantarkkaan joulukoriste, siitä tuli meidän kotitonttumme joka nököttää vuodenajasta riippumatta hyllymme nurkassa. 
Ylisöpöä.
(Seuraavana vuonna minä sitten sain muori-version, joka sijaitsee makuuhuoneessamme, hihi)

Rakastan sitä että teemme paljon asoita itse jos emme sopivaa löydä joko sopivuudeltaan tai taloudellisesti.

Rakastan matkoilta tuotuja muistoja.

Rakastan mieheni kanssa tehtyjä miljoonia heräteostoksia. 
Useimmiten ne kyllä jää elämään huippulöytöinä loppujen lopuksi, kuten allaoleva lamppu.

Rakastan sommitelmia meille tärkeistä asioista ja esineistä. 
Esimerkiksi tästä eteisen hyllystä löytyy meidän jokaisesta perheenjäsenestä jotain muistoa esineen muodosta

Rakastan sitä että meidän elämä näkyy kodissamme. 
Sekä siten ettei kaikki ole aina ihan tiptop, mutta myös siten että meidän kiinnostuksenkohteet tulevat aika hyvin ilmi kun vähän ympärilleen katselee.

Rakastan sitä että täällä sisustaa sekä nainen että mies!
Me rakastamme sisustaa yhdessä, vain mielikuvitus on rajana kun suunnittelemme uutta juttua.
Täydennämme toinen toistamme.
Tässäkin asiassa..

Rakastan sitä kun jompikumpi tekee löydön mistä toinen ei oikein ole varma.
Kunnes toinen saa tahtonsa läpi ja löytö hommataan.
Ja sitten se toinen onkin siihen löytöön oikein erikoisen ihastunut.

Kuten tämä kiikkustuoli, minun löytöni. 

Rakastan hikeä ja kyyneleitä tuottaneita mutta onnistuneita säilytysratkaisuitamme.

Rakastan mieheni joskus hieman, ööö, kummallisia ja mielenkiintoisia taidehankintoja ja sisustusratkaisuja.

RRRRakastan lasteni taideteoksia joita onkin ripoteltu pienissä erissä sinne tänne.

Rakastan ystäviltämme saamia muistoja ja tuliaisia.
Meille helppo ja erittäin ilahduttava tuliainen onkin magneetti. Kiitos vaan kaikille ihanille jotka täyttävät jääkaappiamme, hihi. 
Täytämme sitä kyllä ahkerasti myös itsekin mutta ystävät antavat sinne pikantteja lisiä mm. käymällä New Yorkissa tai Dominikaanisessa tasavallassa =D


Rakastan muistoja seinillämme.

Rakastan sitä että mieheni monta monituista vuotta käyttämä hokema on tehty matoksi, voihan kilinkökkäre sentään, hihi!

Rakastan väriä ja sitä että uskallamme käyttää sitä sisustuksessa ja muutenkin uskallamme tehdä erilaisia ratkaisuja.

Rakastan lökösohvaamme.

Rakastan takapihaamme.
Varsinkin tänä kesänä tehdyn laajamittaisen remontin jälkeen. 

Rakastan mieheni kanssa säännöllisesti tekemiämme 'arvotavara-hankintoja'

Rakastan alakerran vessaamme joka on siis:

Niin, siinä oli ne mitä rakastan. Kaikesta varmaan huomaa sen että me sisustamme itsellemme. Siten että me viihdymme.
Ja me muuten viihdymme. 

Siis, emme todellakaan muuta isompaan vaikka vauva tulikin vaan asumme yhä edelleen toisiamme lähellä. 

Mutta siis, olihan jotain mitä en ihan rakasta..

Toinen on yläkerran kylpyosastomme. Se on muuten toimiva ja mukava mutta pinnat, yöks.
Se on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa rempattavalla listalla.

Ja toinen on tämä:

Liian pieni ruokailutila. 
Ei oikein suurperhekokoa, ei.
Ensin tuo pyöreä pöytä oli ihan toimiva mutta minua on alkanut risomaan kun se ei ole ikinä paikallaan vaan liikkuu miten sattuu, ja onhan se aika pieni..
Lisäksi nuita tuolin jalkoja on miljoona ja joka paikassa, erittäin ärsyttävää.

Eilen sain idean, jolla koitan saada tämänkin kohdan sellaiseksi jota voisin alkaa rakastamaan.

Ainakin aika innoissani olen vielä, saa nähdä kuinka käy..

Sellaista täältä rintamalta. 
Mukavaa viikonloppua kaikille.
Itselläni se menee aika paljolti muualla kuin täällä rakkaassa kodissa mutta kotihan onkin juuri se paikka, tukikohta, jossa käydään lataamassa akut, jotta jaksaa taas mennä virpottaa. Kotona myös kaikkien pitää saada olla juuri niinkuin ovat, ei esittää, ei pelätä. Siellä on turvassa. 
Koti♥

Edit: Pakko lisätä ihan totuuden nimissä että jos me saataisiin ihan hirveä määrä rahaa, kuten lottovoitto, niin tokihan me vaihdettaisiin isompaan ja sitten vaan tehtäisiin siitä koti. Mutta tällä elämäntilanteella ja tässä rahatilanteessa käytämme kaiken liikenevän mieluummin sisustuksen lisäksi elämyksiin ja matkusteluun.. 

Kommentoi