Kylä mää hämmästelen

Kylä mää hämmästelen ku se nuha iskee sieltä päiväkodista heti. Ensin kaks ja puol kuukautta täysin terve poika ja sit salamaniskusta, kozoo!
Kylä mää hämmästelen ku kolmevuotias poika jaksaa toljottaa puolentoista tunnin leffan, jossa ei puhuta juurikaan mitään, suurinpiirtein liikahtamatta. (wal-le)
Kylä mää hämmästelen ku koulu alkaa niin arki alkaa just samalla hetkellä. Onneks arjenkin keskelle on helppo rakentaa juhlantynkää.
Kylä mää hämmästelen miks se yks ystävä jota harvemmin näkee ois tulossa juuri sillä viikolla kylään kun on kaikkein kiireintä.

Kylä mää hämmästelen miten se kissojen hoitaminen onkaan niin rentouttavaa. Raps raps.
Kylä mää hämmästelen miten toiset ihmiset on ystäviä noin niinkuin ihan oikeasti ja toiset sitten vaan nenän edessä.
Kylä mää hämmästelen miten iloiseksi tuommonen uusi liina ihanalla isolla ruokapöydälläni minut voikaan saada.

Kylä mää hämmästelen miten rohkeita ja voimakkaita naisia minun tutuissani piileekään.
Kylä mää hämmästelen miten se kesä meni nopeasti, vasta pistin multaan kesäkukkaa ja nyt siirsin niitä jo jätesäkkiin.
Kylä mää hämmästelen miten minun äiteeni vain nuortuu eläkkeelle jäädessään.
Kylä mää hämmästelen miten erikoinen ja omalaatuinen huumorintaju minun teinipojallani onkaan.

Kylä mää hämmästelen miten asiat aika usein vain loksahtavat paikoilleen – kun etsit helmeä, löydät sen.
Kylä mää hämmästelen mikä omituinen, täysin määrittelemätön tila/tunne tulee kun töissä on menossa 8-10 päivän työputki. Sitä ei voi tietää kuin ne jotka sen kokevat säännöllisesti. Se on jotain ihan uulalalaaulappaaaaa.

Kylä mää hämmästelen miten näen töissäni valehtelematta päivittäin jonkun tuttavan- naapurin, koulukaverin, entisen työkaverin, ystävän, äitin, tai vähintään jonkun, jonka tunnen mutten muista mistä. Se on mun työn positiivinen puoli.
Kylä mää hämmästelen miten tajusin tänään että minun viimeiseen kesälomaviikkoon on enää tiraus – mennyt tää aika kaiken kiireen keskellä vähän niinkuin salaa.
Kylä mää hämmästelen miten koko tämän kirjoituksen olen päässäni vaihtanut pohojanmaan murteeseen mutta sormet kirjoitti jotain ihan muuta.

Kylä mää myös sitä hämmästelen että miten kuvatessa itseään ylhäältä päin, näyttää ihan normaalilta ja sitten kun kuvaa alhtaalta, niin ei näytä.

Jep. Siis 3 menny 5 jäljellä – määrittelemätön olotila…
Minna/lts