Loma 1/5 Suurmarkkinahumua ja poseerausta metsässä

Loistava loma takana on helppo hymyillä. Päässä vilisee mukavia muistoja lomasta ja kuitenkin odotettu sujuva arki kolkuttaa jo nurkan takana. 
Mutta ennen sitä, tämä viikko vielä lomaillaan.. 

Pääsin kuitenkin viimein aloittelemaan lomareissupostaus-vivologiaa (tai mikä sen nimi voisi ollakaan)
Tätä(kään) lomaa ei vaan mitenkään voi saada mahtumaan yhteen postaukseen. 
Sekä kuvien vuoksi kuin myös siksi että haluan antaa arvon jokaiselle kokemukselle mitä lomallamme tapahtui.

Vietimme reissun ensimmäiset päivät serkkuni luona Keravalla. Serkun perhe on meille todella tärkeä ja viihdymme heidän kanssaan loistavasti. Kuin kotonaan olisi. Pelkästään jo heidän seuransa onkin usein kohokohta monessa asiassa ja niin myös tässä reissussa ja nautimme erittäin paljon kaikesta mukavasta puuhailusta heidän kanssaan. Tällä kertaa serkku keksi viime hetkellä, meidän vielä matkustaessa, viedä meidät Keravan keskustaan Kansainvälisille suurmarkkinoille jotka olivat kaupungissa juurikin sen viikonlopun.

Ja voi pojat että olikin hienot markkinat. Koko Keravan keskusta oli täynnä jos minkälaisia ja -maalaisia kojuja. Tarjolla oli kaikenlaista aina ruoasta puuleluihin ja koruista herkkuihin.. Ainoastaan se harmitti että reissumme oli vasta aluillaan niin kukkaron nyörit oli vielä aikas tiukalla.
Ostettavaa ja kaikenlaista maisteltavaa olisi nimittäin ollut mielettömästi!

Tämän serkkuni kanssa minulla on varmasti elämäni parhaita keskusteluja. Molemmat ollaan mielettömiä pohdiskelijoita ja kääntelemme asioita suuntaan ja toiseen, emmekä ikinä kyllästy kuuntelemaan toistemme juttuja. Jutut ovat erittäin syvällisiä ja mielettömän mielenkiintoisia. Serkkuni onkin minulle yksi minun rakkaimmista ihmisistä ja tsemppareista ja onneksi viime aikoina olemme päässeet olemaan toistemme elämässä koko ajan entistä enemmän.
Veri on sakeaa.

Tälläkin kertaa, siis sen lisäksi että nautiskelimme mahdottoman herkullisesta suklaafonduesta hedelmillä ja marjoilla (terveellistä herkkua siis, eikö!) niin nautiskelimme myös yömyöhille toistemme seurasta siiderilasilliset kourassa.

Seuraavana päivänä lähdimme jo ajoissa matkaan kohti Ystävyyden puistoa, jossa pidimme muutamia kuvaussessioita.
Kaikki sai jotain.
Minä ja varsinkin mieheni arvokasta valokuvaus-opettelua ja serkkuni saa (kunhan malttaa odottaa) perhepotretteja postiinsa.
On aivan huippua kun on ihmisiä jotka lähtevät tähän valokuvausharjoitteluun mukaan.Vaikka se onkin vaikeaa olla poseerattavana niin nämä mussut tekevät sen innoissaan. No, nuorin ehkä välillä vähän tympiintyy mokomiin kameroihin, hihi..

Assistentti

Pojat halusivat pukkitaistelukuvia

 

To be continued…