Lomamaratooni
Meillä on siis ollut lomaviikko.
Lapset ovat lomailleet koulusta ja minullakin sattui vapaaviikko töistä juuri samaan saumaan, kun parilliset viikot nimenomaan niitä minun kotiviikkoja tällä hetkellä on. Ja onhan se ollutkin oikein mukavaa.
On rentouduttu, shoppailtu, tehty hyvää ruokaa (ja huonoakin..), nautittu kahvia kotimasiinasta, tavattu ystäviä, käyty Hoplopissa ja leikkipuistoissa, tehty kirpparilöytöjä, herkuteltu mm. juustokakuilla, poppareilla ja Hene pitkään himoitsemallaan sushilla Hanko sushissa!
Katseltu elokuvia, remontoitu ja sisustettu.
Treffailtu. Tehty tulevaisuuden suunnitelmiakin.
Kotiutettiin piironki, vihdoin!
Olen käynyt juoksemassa ja tehnyt kuntojumppaa kotona.
On vain leikitty monta hetkeä omassa olkkarissa ihan rennosti, ilman kiirettä minnekään!
On ollut myös muutama ihana ilta ilman sen kummaisempia menoja, ne on niin harvinaisia että aivan mahtavan hyvältä ne kyllä maistuu!
Valokuvattu. Se on kyllä jännä, selittämätön juttu, miten valokuvaus rentouttaa mielen ja saa olon tuntumaan erittäin hyvälle. On melkein sama mitä kuvaa, niin rento olo on silti taattu. Ihan parastahan kuvailu on ulkona, luonnossa, mutta sääolosuhteet on vähän sellaiset ettei sinne tällä hetkellä ole mitään iloa mennä kuvaamaan. Mutta heti kun aurinko alkaa porottaa niin luulen että meidän vapaa-aika kuluu metsissä ja poluilla.
Tässä kuitenkin niitä aikoja odotellessa, vähän kuvaa meidän lomaviikostamme.
Kummallisen jutunpa laittoi täti ranteeseen. Vipen ekki ranneke.
Siskon kanssa♥
Ihan hyvinhän tuo ’laihdutuskuuri’ puree, jännä että se kohdistuu myös reppuun ja kameraan.. ;)
Vipe-veli ♥ Hene-veli
Kumpi? Kumpi? Kumpi?!
Ihanaa postia Porvoosta♥
Ulkona onkin ollut nyt antoisampaa kun on vähän luntakin talviloman kunniaksi!
(vaikkakin minä jo liputtaisin sen kevään puolesta niin en silti haluaisi mitään monta kuukautta kestäviä loskakelejä,
eli joko lunta TAI suoraan kesä, hehe)
Vauvakaveri kylässä♥
Aluksi Vipe oli hieman ihmeissäänkin pikkutytöstä mutta sitten ’ison pojan’ tyyneydellä jatkoi leikkejään.
Tämä ihana neitonen on minun rakkaan ystäväni (joka kuului elämäni kesään) kuopus. Aivan ihana tappaus! Rauhallinen tyllykkä.
Isoveljensä, minun kummipoikani, onkin sitten vähän vauhdikkaampi kaveri. Mikä mielestäni kuuluu asiaan, pitäähän pojasta potkua löytyäkin. Kummipoika ei tällä kertaa ollut minun harmikseni kyläilemässä mukana koska oli päässyt ukkinsa kanssa uimahalliin!
Harmittaa että nämäkin ihanat ihmiset asuvat meistä niin kaukana, olisi niin ihana kuulua enemmän heidän elämäänsä.
Onneksi on puhelimet ja facebookit keksitty, ei voi muuta sanoa!
Taas.
Vipe on kovin innoissaan uusista autokorteista jotka koristaa hänen lelulaatikkoaan.
Parasta mahdollista taidetta! Henen koulussa tehty tussityö näyttää kehystettynä kuin parhaankin graafikon taulu.
Upea olohuoneen uusi komistus.
Piironki, where have you been last 15 years!!
I’m loving it!
Minitreffit♥
Huolimatta siitä että on ollut menossa loma, niin välillä on tuntunut että aika loppuu kesken, että päivässä on liian vähän tunteja. Varsinkin silloin kun tulee kotiin ja parkkipaikalla taivaalle katsoessa siellä paistaa kuu ja tietää että kotona on vielä vaikka mitä tekemistä..
Toisaalta taas, minä, tai me molemmat Mundun kanssa, ollaan aina oltu sellaisia että halutaan aktiviteettia mieluummin kuin että olla lössöteltäis vain. Ollaan parhaita silloin kuin on tehtävää. Hyvä esimerkki tuli mieleeni häistäni. Oli hääpäivämme aatto, hirveä hössäkkä tietysti päällä ja sähläystä sunnassa jos toisessa. Meillä oli häissä paljon auttajia ja tekijöitä ihan omasta perhe- sekä ystäväpiiristä ja joka paikassa tapahtui jotain. Voi pojat että minä nautin silloin. Tuntui että just tämmöstä tämän pitää ollakin, meidän häissä, kaikki puhaltaa yhteen hiileen ja siten juhlat onnistuu. Silloin ystäväni, joka teki kynteni ja meikkini, kutsui minut yhteen mökkiin kynsien laittoon sanoen että tulehan vähän että saat rauhoittua kun täällä on nii kova hässäkkä. Menin toki ja meillä oli hänen kanssaan kiva yhteinen hetki siellä mutta jätin sanomatta ystävälleni että oikeasti minä kyllä nautin kovasti, siis tosi kovasti, just siitä hässäkästä enkä haluaisi sitä ’paeta’
Hässäkkä = elämä.
Piirongista on moneksi.
Vipen näkemys tästä aamusta..
Monipuolinen viikko siis takana. Olisi ollut vielä kiva käydä vaikka keilaamassa tai elokuvissa mutta elämä on rajallista.. Tänä iltana meinataan käydä saunassa ja ihan vain rentoutua koska huomenna on iso urakka tapetoinnin saralla. (Siitä ehkä juttua vielä..)
Lisäksi viikonloppuna pitäisi taas aloittaa työt ja vähän myös sukuloidakin.
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!
