Löpöstelin päivän ja toisena riitti

BLOGI KÄSITELLYT.jpg

WP_20160709_09_32_46_Pro.jpg

BLOGI KÄSITELLYT1.jpg

WP_20160708_12_39_45_Pro.jpg

BLOGI KÄSITELLYT2.jpg

BLOGI KÄSITELLYT3.jpg

BLOGI KÄSITELLYT4.jpg

BLOGI KÄSITELLYT5.jpg

BLOGI KÄSITELLYT6.jpg

WP_20160709_19_39_19_Pro.jpg

BLOGI KÄSITELLYT7.jpg

WP_20160709_19_21_06_Pro.jpg

WP_20160708_17_05_37_Pro.jpg

WP_20160709_19_44_46_Pro.jpg

Löpöstelin päivän. Sateisen maanantaipäivän. Hiimailin poikien kanssa kotona ja päivä tulikin sellaisenaan oikein tarpeeseen, reissuviikon ja vaellusviikonlopun jälkeen.Seuraavana päivänä oikeastaan riitti, otin yhteyttä ihmisiin ja katselin kulttuuritarjonnat ja niinpä siitä lähtien joka päivälle olikin sovittu treffejä ja muita mukavia kesälomamenoja. Juuri tälläistä lomaa olin vailla. Sopivasti kotoilua, rauhallisia aamuja ja sorsien syöttämistä taaperon kanssa, kun taas saman verran ystäviä, sekä lapsikuvioilla kuin myös ilman lapsia. Omaa, tärkeää aikaa. Olen nauttinut 10 tunnin yöunista kuin myös yökukkumisista. Mikään ei ole sen ihanempaa kuin saapua aamuyön tunneilla taksilla kotiin kun takana on onnistunut ilta rakkaan ystävän kanssa. Melkeinpikkusiskoni. Olen nauttinut sadepäivistä, ihan oikeasti nauttinut, minulle loma on loma vaikka lunta sataisi. Kesäsade on ihanan lempeä. Mutta olen myös nauttinut juuri sopivissa kohdissa auringosta, en ole kastunut strategisissa tilanteissa. Myös se hetki kun eräänä päivänä kävin kipaisemassa omalta kasvimaalta salaattia lounaalle ja aurinko, kauan kadoksissa ollut aurinko, hyökkäsi naamalleni. Piti ihan seisahtua ja nauttia antaumuksella siitä hetkestä. Muutenkin, olen nauttinut nimenomaan hetkistä. Jokaikinen hetki on ollut juuri se hetki, etten haluaisi olla missään muualla. Olen nauttinut fiilistelypuheluista niin äitin kuin anopin kanssa. Yhden äidin puhelun jälkeen päässäni soi pitkään ’Vadelmavene’. Olin tyytyväinen kun mies sanoi minun näyttävän kauniilta kun lähdin iltaa istumaan. Vastasin hänelle että hyvä kun huomasit ja hyvä kun sanoit sen ääneen, hihi. En ole stressannut ruoanlaitoilla  y h t ä ä n. Me ollaan syöty milloin missäkin ja ihan mitä vaan, millä vaan saa mahansa täyteen. Makaraoni-lihapulla-piknik olohuoneessa on juuri se mitä lomalounaaksi tarvitaan! Ruokahifistely kuuluu ihan toisaalle kuin lomalle. Mielestäni. Joka ikinen päivä olen myös siirtynyt pojan päiväuniaikaan 1700-luvulle, kiitos Netflix! Olen lukenut uusimpia uutisia Axlista ja miettinyt siten erästä serkkuani koska se vaan on meidän juttu, vink♥ Voiaxlvoiaxl.Olen myös naureskellut yhden serkun muistuttamista takavuosien hölmöstä tempauksestani. O-ou, mitä ne lapaset tekivätkään…. Ystäviä on nähty, satoi tai paistoi. Ollenkaan en tajua mikä päivä on menossa, on vähän niinkuin joka päivä olisi yksi lauantai.

Yhtenä päivänä käytiin taaperon kanssa pelaamassa jalkapalloa ja kun palattiin kotiin, löysimme leppäkertun. Otin sen käsiini ja lausuin runon ’Lennä lennä leppäkerttu, ison kiven juureen, siellä isäs äitis keittää sulle hyvää puuroo’ – ja juuri sillä hetkellä kerttu lähti hienosti lentoon. Se oli meistä molemmista tosi hassua ja mukavaa. Hetken päästä Vipe kuitenkin sanoi että ’Äiti, entäs kun ei se leppäkerttu kyllä syö puuroa’.

Niinpä.
Ja tätä kaikkea minulla on vielä toinen viikko jäljellä. Ystäviä, kulttuuria, omia poikia ja kotona hiimailua. 
Voisko loma jatkua ikuisesti.
Minna/lts

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *