Mitäs maalla?

No mitäs sitä..

Marjoja mahaan about litra, suoraan pensaista. On puna- valko- ja mustaherukkaa, on karviaista, nam nam. Omppua puusta, tosin vähän raakoja vielä, ja porkkanoita puolimultaisina jälkkäriksi. Olutmaisteluita suoraan panimolta. Itsensä savustamista amppareiden pelottimiksi. Romujen ihailua – en vaan koskaan saa niistä tarpeekseni. Pallopelejä. Kuplajuomaa ja maailman pelastamista aamuöille asti. Anopin kanssa molemmilla keltaiset huput somasti päässämme. 

Kanttarellikastiketta ja sienisalaattia tuoreista sienistä, juuri poimituista. Mummon perunavelliä. Vuoden 2001 sisustuslehtiä, oh my. Aamusauna miehen kanssa ihan rauhassa ja aamukahvia monta kippoa anopin kanssa betoniportailla istuskellen.

Taiteen hurmoa toteuttaessa anopin pitkäaikaista toivetteaan saada kukkia yrttitarhan ympärille. Pääsin toivetta toteuttaessa myös toteuttamaan itseäni. Yksi kesken jäänyt perhonen muistuttaa maailman pelottavimmasta salamaniskusta. Yhtäkkiä ympärillämme alkoi mieletön kipinöinti ja niin kova räjähdysääni tulvi ympäristöön että korvat piti peittää käsillä. Kaikkien, miestenkin. Polvet tutisten joka ikinen juoksimme sisätiloihin. Salama iski pihapiirissä olevaan sähkötolppaan. Huh hui!

Kotiintuomisina tuli niin pakastin täyteen marjoja kuin myös kasvimaa paprikapensaitakin. Unohtamatta sieniherkkuja – rakkaudella valmistettuja. Ja lettuja. Ja puolukkapuuroa. Niin, ja luonnollisesti hyvää mieltä ja mukavia muistoja… ja se yksi aika jännittäväkin..

Kyllä maalla on mukavaa.
Minna/lts