Öm

Viikko on ollut yhtä hujakkata joka sitten ilmenee tällä puolella hiljaiselona.
Jostain syystä nyt en ole.. 
a) ..halunnut jäädä iltaisin liian myöhälle asti tätä tekemään, koska haluan nukkua kun ei tiedä monelta V herää aamulla
(on ollut siis hieman poikkeustilaa, uuden rytmin hakemista )
b) ..halunnut V:n päiväunienkaan aikaa käyttää tähän koska uniaika on hieman lyhentynyt
plus että tällä viikolla myös päiväunien aikaan on ollut paljon muuta puuhaa sekä ihmisten kohtaamisia.
c) jotenkin ollut kiinnostunut koko blogista. Aina ei vain jaksa.. vaikka aiheita viliseekin päässä tuhansia.
Pitäisi ehkä kirjoittaa ne ylös ja kirjoittaa niistä sitten kun taas intoa riittää…

Eli Elämä on vienyt mukanaan (Tai joku laiskuus ehkä kuitenkin? Kaipa minäkin saan joskus olla laiska?) Hih-.

Tämäkin päivä meni niin että tukkaputkella on juostu heti aamun siitä hetkestä kun kuriiri koputti oveen ja toi tyttäreni vanhojentanssipuvun
(niiskis muuten sitä äidin ylpeyteen pakahtumisen määrää kun tyttäreni puvun päälleen pisti :’) )
aina siihen asti kun hetki sitten laitoin tuon kuvissa näkyvän piirakan, jota huomenna meinaan tarjota lounastreffeillä parille mammalle, uuniin.

Huh.

Mutta sen verran nautinnon hakuinen minä olen että on siellä tänäänkin ollut ’tukkaputken’ välissä ihan pelkkää olemistakin. Kuten V:n kanssa tornin rakentelua, taputtelua (uusi ihana taito) sekä painimista.
Unohtamatta sitä mutakakku-kahvi-hetkeä joka vietettiin K:n tanssimekon kunniaksi. 

Toisaalta, itsehän pidän myös sykkeestä ja tietynlaisesta tukkaputkella menemisestä, 
siitä tietää että on elossa. 
Elämänmakuinen viikko siis takana ja viikonloppu edessä.
Saa nähdä mitä se tuo tullessaan. 

Ainakin -Kerran kuussa kulttuuria!-