Onni on ystävät♥

 

 

Ystävyys, mitä se on?

Onko se sitä että joka päivä nähdään?

Vai sitä että joka toinen päivä soitellaan?
Käydään kerran viikossa shoppailemassa?
Kuukausittain järjestetään lounastreffit?
Vai voiko syvää ystävyyttä olla myös vaikka näkisi ja kuulisi toisistaan harvemmin?

Minun rakkain, arvokkain ja läheisin ystäväni on fyysisesti se kaukaisin (ikävä kyllä). Hän asuu toisessa maassa. Kuitenkin me olemme niin läheiset kuin kaksi ihmistä, ystävää, vain voi olla. Meidän suhteessa apuvälineinä mm. puhelimen, facebookin ja kirjeiden lisäksi on telepatia. Tuomme kummallisesti toisillemme energiaa vaikka emme olisi missään yhteydessä toisiimme. Näemme toistemme elämästä unia. Olemme nimenneet itsemme The Nenäsiskoiksi. Meissä vaan on sitä jotakin. Olemme myös ns. ystäväperheitä ja pidämme yhteyttämme virkeänä mm. erilaisina leikkimielisinä kilpailuina toisiamme vastaan. (Niistä ehkä joskus lisää.)

Muutenkin monet minun elämäni tärkeimmistä ihmisisistä asuu kaukana. Monien satojen kilometrien päässä. Toisten kanssa pidän yhteyttä enemmän ja toisten kanssa vähemmän mutta mielessäni he ovat todella paljon. Ja sitten kun näemme, tuntuu kuin emme erossa olisi olleetkaan. Vaikka en todella mikään materialisti olekaan niin ystäviltäni saadut lahjat ja muut esineet (muutamia niistä ao. kuvissa) ovat minulle tosi tärkeitä ja niitä katselemalla nämä ihmiset tulevat mieleeni ja saa hymyn huulilleni :) ..ihan aina. Ne on mun (meidän) muistoja.

 

Mutta riittääkö se? Voiko tuolla tyylillä olla oikeasti läheinen? Vastaus mielestäni on että kyllä voi.

Olisiko siinä osansa pitkäaikaisella ja tiiviillä yhteisellä historialla? Se on yhteistä melkein kaikkien kaukana asuvien ystävieni kanssa. 

 

Vai onko syynä nimenomaan se että he ovat maantieteellisesti kaukana? Pysyykö suhteessa siten jonkinlainen jännitys? Jonkinlainen taika? Mielenkiintoinen epätietoisuus siitä mitä olisi jos he asuisivat lähellä? Toisaalta jos samallalailla ajattelisi kaukosuhdetta miehen kanssa niin kokemuksesta voin sanoa että ei se kyllä toimi. Ainakaan minulla.

 

Viimeksi rakkaimman ystäväni käydessä kerkesimme lasten hoidon ohella myös nauttimaan hyvästä ruoasta ja jopa rupattelemaankin =D (grillijuusto-bataatti-salaatti, namnam)

 

Kaikkien pohdintojeni jälkeen päädyin yksinkertaisesti siihen että minulle on jo aikoinaan kirjoitettu nämä tietyt tyypit rakkaimmiksi ja siten että he asuvat kaukana ja me silti kestämme sen. Koska jos emme kestäisi, emmehän olisi toistemme arvoisia?

Onneksi minulla on aivan ihania ystäviä tietysti myös täällä lähellä. Koska jos ei olisi ystävyyttä, ystävyyttä kaukana tai ystävyyttä lähellä, ei elämästä(ni) tulisi mitään. Yhtään mitään. Heiltä minä saan voimaa ja energiaa kestää arkea!  

 

 

 

 

Ja meidän ystävämme tietävät että keräilemme magneetteja (niistä ehkä joskus myöhemmin lisää) ja siten tuovat niitä meille ympäri maailmaa♥

 

 

 

 

 

Niin..ja ei sitten jääkiekossa ylletty finaaliin mutta pronssi viedään USAlta! Mutta hyvä Sveitsi! Ja laitetaan kaikki peukut pystyyn Kristan puolesta.