Perjantai-ilta, huomenna esikoisen yo-juhlat!

Takana kiireisistä kiireisin viikko ja nyt, aivan yllättäen, kerkesinkin istahtamaan, ottamaan lasillisen viiniä ja päivittämään blogin! On jotenkin tosi ihana kun kerkeää rauhoittumaan tässä tosi hektisen viikon ja päivän jälkeen ennen huomista juhlaa, joka alkaa heti aamusta ja kestää aina (toivottavasti) yöhön asti. Olo on haikea, liikuttunut, iloinen, jännittynyt, sekava, unohteleva, riemastunut ja huolestunutkin. 

Iloinen kaikesta tästä ylpeydestä mitä koen tytärtäni kohtaan sekä juhlien järjestelystä, on ihana suunnitella ja toteuttaa juhlia. Ja että sain tehdä tämän taas siskoni kanssa yhdessä ja huomata myös sen miten moni meitä on ollut auttamassa.
Haikea siitä että Kapu on jo niin iso. Haikeus tulee paljon myös pojan koulun tiimoilta kun hän lopettaa ala-asteen ja siten yksi vaihe myös häneltä on ohi, upea opettaja ja mukava luokka, onneksi parhaat kaverit sentään jatkaa samalle luokalle yläasteella.

Jännitystä tunnen ihan vaan siksi että lapsiakin jännittää ja myös siitä että onko meidän kaikki järjestelyt nyt onnistuneet.
Liikuttunut olen ollut ihan koko viikon ja kaikesta. Kyynel on viipynyt silmäkulmassa tämän tästä. Saimme Henen opettajaltakin viestiä että kuulemma huomaa että miten rakastavasta kodista Hene ja Kapu ovat (sama opettaja molemmilla) ja miten hienoa että lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat ja että heitä on ollut ilo opettaa. Niisk.

Sekavuus ja unohtelevuus tulee sitten tästä kaikesta päällekkäisyydestä, minulla on tällä hetkellä niin monta rautaa tulessa ja lankaa pideltävänä että unohtelen asioita ja riennän takki auki kohti seuraavaa tehtävää, mutta ei se mitään. Olen siitä kummallinen tyyppi että olen tälläisissä tilanteissa jopa parhaimmillani.

Riemastunut olen juhlista ja siitä että näen huomenna paljon minulle äärimmäisen rakkaita ihmisiä. He tulevat kanssamme juhlimaan tytärtäni ja juhlien jälkeen suurin osa heistä siirtyy viettämään iltaa meille, joten tuntuu ihan siltä että taitaa olla tulossa aika unohtumaton päivä. Huolestunut olen meidän pienimmäisestä jolla meinaa yskä tuoda kuumettakin tullessaan, toivottavasti Vipe jaksaa juhlia siskoaan huomisen päivän♥

Ihan eniten tunnen ylpeyttä. Olen tyttärestäni niin ylpeä ettei siihen ole sanoja. Olen ylpeä vävypojastani josta myös tulee huomenna ylioppilas ja olen ylpeä rakkaasta kummitytöstä joka tänään valmistui ammattiin ja jota huomenna juhlimme yhteisjuhlissa. Olen ylpeä myös Henestä joka on suorittanut ala-asteen todella hienosti. Tuntuu ihan siltä että huomenna on aika iso päivä!

Jippii!
Minna/lts

ps. tekstit ovat korteista jotka Hene vie opettajille kukkien kera♥