Meillä ei pukeuduta jouluaattona yhteneviin asuihin – tai edes juhla-asuihin. Ei todellakaan. Laitamme ylle mahdollisimman kotoisat ja rennot vaatteet, villasukat on ne tärkeimmät. Päässämme on tonttulakit – punaiset, raidalliset tai vihreät, tai porinsarvetkin. Illemmalla, jo heti saunan jälkeen, oloasut vaihtuvat pyjamiin. Pöydässämme ei istuta nätisti rivissä, niin kuin ei aterimetkaan jälkiruokalusikkoineen kaikkineen, vaan mahdollisimman mukavassa asennossa fiiliksestä nauttien. Kattauksen kynttilät ja servetit eivät ole sävy sävyyn ja astiatkin on sekalaista seurakuntaa. Eihän meillä ole juhla-astiastoa olemassakaan.

Hopeita pöydässämme sentään on. Häälahjaksi saatuja ottimia, anopilta saatu voiveitsi ja juuri äskettäin miehen työurastaan saadut arvokkaat salaatinottimet sekä jotain Villeroy&Bochia omasta takaa – tosin näitä kaikkia käytetään myös arjessa. Pöydässä sentään on Finlaysonin tummansininen lakana tummansininen pöytäliina ja pientä fiilistä tuovaa joulusomistusta -lähinnä kynttilää. Ja ehdottomasti aikoinaan äidiltä saaduista punaisista kristallilaseista juomme joulun juomat. Niitä käytetään vain jouluna. Ne on saatu erityisjouluna ja niillä on suuren suuri muistoarvo♥

Meillä ei stressaa ruoasta äiti eikä isä. Me tehdään yhdessä niitä ruokia joista tykätään. Paljon on ihan perinteistä jouluruokaa mutta kumpikaan vanhemmista ei hikoile keittiössä ahdistuneena vaan ateria valmisteaan yhdessä ja kaikki tekee omat bravuuurinsa. Hörinää ja pörinää riittää kyökissä mutta se on samalla mukavaa yhdessäoloa. Niitä ei tehdä mistä ei tykätä, vaikka ne miten ’kuuluisi jouluun’. Aamun riisipuuronkaan kanssa ei paljon pingoteta. Jos ei ole mantelia, niin laitetaan puuron sekaan vaikka pistaasipähkinä, yhtenä jouluna jopa chilipähkinä – sen sai teini. Yhtenä aattoaamuna huomasimme ettei meillä ole lainkaan puuroriisiä, siispä teimme mannapuuron – ja sekaan pähkinä. Hyvin maistui♥

Lapsethan on jouluna jännittyneitä ja räjähdysalttiita. Heissä on virtaa kuin pienessä traktorissa ja kaikki on niin jännää. Silti meillä joulupukin tuloa venytetään iltaan saakka. Meitä vanhempia ei haittaa lasten jännitys – päinvastoin me oikein ruokimme sitä. ’Elämme jännittäviä aikoja’ Meidän mielestä se nimenomaan kuuluu jouluun. Pitää saada jännittää. Meillä käy joulupukki ja meidän ei tarvitse jännätä sitä onko pukki raitis tai muuten sopiva, koska meillä ’iskä lähtee viemään roskista/viemään veljelle vara-avaimet/sammuttamaan kahvinkeittimen/hakemaan sinappia’ jne.

Ja jos kävisi niin että lapsi tunnistaisi isin jotenkin niin sitten tunnistaisi. Me emme stressaa siitäkään. Joskus aikoinaan olin itsekin joulupukkina ja tytär tunnisti myöhemmin valokuvasta että joulupukilla on äitin kaulahuivi. Vastattiin vain että niinpäs onkin. On myös joskus ukin tai kaverin ollessa joulupukkina, lapset tunnistaneet hänen ääntään. Emme ole kieltäneet emmekä myöntäneet. Joulun mystiikka riittää lapsille. Me myös kerromme ikä huomioiden mikä lahja on kummilta ja mikä mummilta. Emme salaile. Kun taas meidän hankimat lahjamme sitten on joulupukilta. Näin lapset myös oppii sen että läheisetkin ovat joulussa mukana. Yksikään lapsistamme ei ole pettynyt tällä kuviolla koskaan.

Ennen joulupukkia meillä käydään hautakierros, josta itseasiassa on tullut lapsillekin jo tosi tärkeä traditio. Myös  syömme ja käymme saunassa – pitkän kaavan mukaan molemmat, nautiskellen. Ja sitten, sen jälkeen, lapsetkin jo tietävät että minä hetkenä tahansa se pukki tulee ja sinne asti he ihan hyvin osaavat odottaa.

Jouluaaton iltana, pakettien aukomisen jälkeen, me vanhemmat istuskelemme nojatuoleissa – toisella viini, toisella viski laseissa –  ja katselemme lasten tohinaa. Höpötellään ihan rauhassa ja nautiskellaan aaton rauhasta. Nautiskelemme juustopöydän herkkuja ja höpöttelemme hassuja. Rakennetaan lasten uusia leluja ja ihastellaan lahjoja. 

Joulupäivä meneekin melkein lukkojen takana kotona pelien ja elokuvien ääressä. Ihanaa yhdessäoloa. Tapsana jo ehkä pistämme nenää uloskin.

Meille joulu ei siis ole juhla sanan varsinaisessa merkityksessä. Meille se on kotoisaa oleskelua ja rauhassa nautiskelua. Kodin tunnelmaa ilman että on pakkoa mihinkään muuhun kuin omaan perheeseen.

NYT: Kinkku uunissa – siskolta saatu hurrikaanitakka rätisee vieressä, radiossa soi joululaulut- lasissa punaviiniä- kuusi ja hyasintti huumaa tuoksullaan-  tunnelma on mieletön. 

Meidän Niskavillan tupa hiljenee nyt joulun viettoon. Tunnelmallista joulua kaikille. 
Viettäkää oman näköinen joulu, älkää stressatko tai miettikö mitä pitää olla. Se on just se oma♥
Kunhan itse viihdytte,

Minna/lts