RAKASTAN RAKASTAN RAKASTAN!

Varsinkin kun niitä on kaksi peräkkäin.
Ja varsinkin kun töissä on niin hemmetin kova kiire.

Rakastan arkivapaita♥

Heräät aamulla rauhassa – aikaisin- koska neuvola- mutta se ei haittaa -koska VAPAA!

Neuvolan jälkeen, kun molemmille on pistetty jäykkäkouristuspiikit, ihastellaan tuoretta lunta ja kirpsakkaa pakkasta. Lasketaan liukurilla ja peuhataan lumessa, ollaan ihanan iloisia. Aurinkokin paistaa. Nähdään ohimennen äitiäkin – eläkeläinen on lenkillä- hänestä on kuoriutunut ihana urheiluhullu♥

Teet lounasta iiiiihan rauhassa. Kahvia kupissa ja keittiön radio pauhaa musiikkia. Nautiskelet kodista, talvesta ja tulevasta joulusta.

Päikkäreiden jälkeen lämmitetään glögiä kattilassa, mutustellaan piparia ja rakennetaan poikien kanssa keittiön pöydälle toimisto. Toimistossa väkerretään kirjeet joulupukille. Toiveita mietiskellään joulumusiikin tahdissa. Samalla jutut lähtee ihan käsistä ja meillä on todella hauskaa. Minulla ja minun pojilla♥

Ah, tämä hetki painautuu sieluni syövereihin ikuisesti. Samantyylisiä hetkiä on takana jo aika monta. Yhden, kahden ja kolmen lapsen kanssa. Tärrkeitä, tärkeitä juttuja!

Perjantain kunniaksi taapero saa katsoa elokuvan samalla kun valmistan päivällistä. Mietiskelen samalla jutustelua neuvolatädin kanssa. Juttelimme siitä kuinka rikas tilanne minulla ja miehellä vanhempina on, kun meillä on niin eri-ikäiset ja eri tilanteissa olevat lapset. Sitä todellakin osaa arvostaa. Taaperon ajasta ottaa kaiken irti kun ihan oikeasti tietää miten nopeasti se aika menee ja teiniä ymmärtää paremmin kun yksi on jo pesästä heitetty. Samalla tajuaa myös sen että kyllä nämä nuoremmatkin tulevat elämässä pärjäämään koska isosiskokin pärjää♥

Nautiskelet lasillisen viiniä ruokaa valmistellessa, unelmoit yrttien sisäpuutarhasta ja lueskelet samalla vanhoja sisustuslehtiä. Niiden mukaan joulua ei saisi koristella liikaa. Ei liikaa punaista eikä tonttuja eikä mitään ylimääräistä, vaan harmoniaa ja harmoniaa. Valkoista ja vain luonnosta saataviaa koristeita. Koska muuten joulu on kaupallista eikä voi olla oikea joulu. Ei voi olla aito tunnelma eikä näytäkään hyvältä.

Höpönpöppöä, sanon minä.

RAKASTAN JOULUA! Olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan. Siksi onkin tarkoitus kaivella jo nyt muutama joulun muisto esille. Valotähti ja hevitonttu ainakin- hän joka joka vuosi pääsee ensimmäisenä joulua odottamaan, normaalisti jo halloweenina mutta nyt emme olleet silloin kotona. Joulun tunnelma on minulla sydämessä, ei esineissä. Voisin viettää joulun helposti – ja olen viettänytkin- ilmankin, mutta! niissä esineissä on vuosien muistot. Muistoja ihmisistä, paikoista ja tilanteista. Ne todellakin tuo meille joulun. Ei mikään ’tyhjä valkoinen koti’. Kukin siis koristelee kotinsa tavallaan – toivottavasti kukaan ei sisusta kotiaan vain sen mukaan mitä sen vuotiset sisustuslehdet sanovat. Joulu on jokaisen omansalainen♥

Syödään keittoa poikien kanssa ja jutellaan. Kuten usein, jutut muodostuvat lasten mietteistä. Tällä kertaa teinin maailman ajatukset valtaavat keskustelun. Mitkä maat ovat olleen maailmansota ykkösessä ja mitkä maat ovat yhä edelleen. Mitkä maat kuulostavat siisteiltä englanniksi ja mitkä suomeksi. Entäs mitkä kuulostaa ihan hölmäiltä. Mitä miksikin maaksi näkemiin kuulostaa ja että Unkari on meidän ystävyysmaamme. Miten teinillä on koulussa kavereiden kanssa menossa maailmanvalloitus-vältituntipeli. Taapero toistaa juttujamme ja meitä kaikkia naurattaa. 

Kotona on ihana hallittu kaaos. Leluja kaikissa nurkissa ja ihan joka paikassa. Pojat leikkii välillä yhdessä, välillä erikseen. Taaperon kanssa opetellaan viittomakielen aakkosia. Pöydillä vilisee muistilistoja, kauppalistoja, isänpäivämuistutuksia ja kalentereita. Lehtipinoja joka paikassa ja matot vinossa. Viltit ja villasukat on kovassa kulutuksessa, kynttilöistä puhumattakaan. Kohta tulee mies ja sitten mennään saunaan♥

Viestittelet päivän sekä tyttären kanssa- isänpäiväjuttuja, että kahden huomisen vieraan kanssa ja tajuat että myös huomisesta vapaapäivästä on tulossa aivan ihana ihanine vieraineen kaikkineen. 

Kyllä. Minusta voisi niin tulla kokopäiväinen äiti – jos siitä vaan maksettas…

Ihanaa isänpäivä-viikonloppua kaikille tältä äidiltä
Minna/lts