Tallinnan lomamme jatkuu! Seuraavaksi lähdimme tutustumaan lasten museoon/leikkipaikkaan MiiaMillaMandaan. Kävelimme sinne koska meidän ’kotoa’ oli sinne lyhyt matka. Minä olin kyllä vähän ihmeissäni paikan sijainnista koska olin saanut sen kuvan että museo olisi Kadriorgin palatsin lähellä ja tämä kaverin netistä kaivama osoite oli ihan toisessa suunnassa. Menimme kuitenkin siis sinne ja olihan se siellä…

Ainut vaan että se ei ollut se MiiaMillaManda jota minä tarkoitin. Selvisikin että MMM:ää löytyy Tallinnasta 2 kappaletta. Tämä minne me kävelimme, on pienempi, sisätilamalli ja sitten siellä Kadriorgin palatsin lähettyvillä olevassa on iso ulkoilupaikka sekä sen lisäksi vielä sisäleikkipaikka ja museo. Lähdimme sinne siis, tällä kertaa taksilla. Taksi kierteli aika paljon pikkuteitä ja tietöiden vuoksi vähän umpikujiakin mutta silti päästyämme paikkaan, taksimaksu oli vain n. 7 euroa. 

Ja kannatti löytää se oikea paikka, tykkäsimme ja lapset tykkäsi kovasti.
Lähdin vähän hurjimaan Henkan kanssa vieressä olevaan pikkutivoliin, mennä viipotettiin tuollaisten ilmapallojen sisällä vesialtaassa! Ensin pallo oli luttana, kiipesimme sinne sisään, molemmat omiinsa, tottakai. Sitten sinne laitetiin ilmaa, korvia piti pitää tukossa, sitten ei kun pallo altaaseen ja juoksemaan…

Ja voi pojat että olikin yllättävän vaikeaa, kaikki, pystyssä pysyminen, juokseminen, eteenpäin meneminen ja lisäksi itsensä tunsi todella tyhmäksi siellä pallon sisällä. Näky kerrytti myös paljon yleisöä joka loi lisää paineita. Mutta olihan se hauskaa ja hikikin vähän tuli. Aikaa altaassa oli n. 3 minuuttia ja lysti maksoi 4 euroa.

Kiva, erilainen ja hassunhauska kokemus.

Ulkoalueella oli normaali puisto, kiikkuineen ja kiipeilytelineineen, joskin hieman erinäköisinä. Puistossa oli myös huomioitu hienosti ikäryhmien erilaiset aktiivit ja pienille oli oma aidattu alueensa ja isommille lapsille oli omat paikat jossa oli vähän haastavampia kiipeilytelineitä. Hene on tällä hetkellä kovasti kiinnostunut kiipeilystä, parkourin tapaisesta, joten oli todella kiva että hänkin pääsi tuolla oikein kunnolla koettelemaan itseään.

Sisätiloissa oli sitten yksi suuri leikkihuone jossa oli monenmoista toimintaa. Vipelle mieleisimpiä oli liukumäen alla oleva ’koti’ ja varsinkin siinä oleva OVI. Sitä oli kiva avata ja sulkea, Böö!
Lisäksi todella hyvin varusteltu keittiö kiinnosti Vipeä ja hän tekikin monenmoiset eväät meille, varsinkin siskolleen joka jaksoi istua ravintolassa ja maistella pikkuveljensä ja kummipoikansa sapuskia. Huoneessa olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan koska sieltä löytyi niin rakennuspalikoita kuin palapelejäkin, rauhottumishuone ja vaikka minkälaista mielenkiintoista pohdintaa ja koeteltavaa. Mutta meillä oli jo pitkä päivä takana joten leikkimisen jälkeen katsastimme sisältä löytyvät museon vain pikaisesti ja siirryimme kahvilan ja jäätelön kautta kotimatkalle. Sen matkan kävelimme eikä matka kaupunkiin ollut pitkä ollenkaan. 

Minäkin löysin oman paikkani.

MiiaMillaManda aukesi vasta klo 12 ja koska me olimme puistossa jo paljon aiemmin, päätimme käydä lounaalla ennen sisälle menoa. Saimme ohjeeksi että ravintola sijaitsee ’Behind the black swans’ ja suurensuuri yllätys olikin kun nämä joutsenet olivatkin ihan aitoja, oikeita lintuja eikä mitään patsaita joita etsimme. Näiden näkemisestä muodostui minulle yksi reissun iloisimmista ja vaikuttavimmista asioista. Oli huikeaa törmätä joutseniin näin yllättäen ja vieläpä kun ne olivat mustia.

Pieni nippelitieto tähän saumaan, jonka sain tietää tämän kohtaamisen ansiosta; Australiassa ei ole muita kuin mustia joutsenia! Ajatella!

Ilmeisesti nämä ovat Tallinnan eläintarhan joutsenet jotka siirretään kesäksi tähän lammelle. Vaikuttavia. Kauniita, kummallisia.
Onneksi sain elämässäni törmätä näihin.

Joutsenien takana olevassa ravintolassa söin muuten yhden reissun parhaimmista makuelämyksistäkin.
Yhden hengen juustopöytä. 

Jaahas, one more time

To be continued…