Kohta neljä vuotta olen blogiani pitänyt.

Kaikkein eniten olen tykännyt niistä jotka olen tehnyt yhdessä mieheni kanssa. Ikea, Tokmanni Hoplop, kaikki rakkausaakkoset ja muut suhdejutut. On ollut aivan mahtavaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Pohtia tekstejä ja miettiä kuvitusta, meillä on monta ihan mielettömän mahtavaa blogipäivää takana. Niistä onkin tullut parhaimpia ja myös luetuimpia postauksiani. 

Toiseksi tärkeimpiä on kaikki ne joissa kerron ystävistäni ja läheisistäni. Heistä joiden takia täällä maailmassa ylipäänsä asioita tehdään. On ollut ihana tuoda ilmi tätä kautta miten tärkeitä he ovat minulle ja miten paljon arvostan kaikkia yhteisiä puuhiamme. Niitä onkin onneksi paljon, sekä täällä blogin puolella, kuin myös oikeassa elämässä. Lasteni rooli on ollut blogissani todella tärkeä- äitiyspostaukset♥

Sitten tietysti remonttisyksy ja ylipäänsä kaikki kotijutut. On hienoa että suuresta remontistamme jäi edes jotain dokumentointia, toki sen olisi voinut tehdä vieläkin laajempana, tosin silloin anemia olisi saattanut räjähtää ihan käsiin.. Koti on meille maailman tärkein paikka. Kotisatama, turvapaikka ja energiakeskus. Siispä myös kotikuvat on itselle tärkeitä ja siksipä niitä useassa postauksessa onkin. Tässäkin.

Mieletöntä meininkiä on myös matkapostauksissa. Niitä myös luetaan aina uudelleen ja uudelleen, joitain päivittäinkin. Itselle niin rakkaita kaikki mutta suurelle yleisölle varsinkin Ruunaa ja Herajärven kierros. Muistan itsekin kuinka ennen vaelluksia koitti saada kaiken irti netistä ja miten paljon se auttoi valmistautumiseen. Vertaistukea. Se on bloggaajalle yksi suurin syy kirjoittaa. Halu antaa sitä toisillekin.

On myös muutama floppi. Toki jotkut kirjoitukset jotka ei ole kovin tavoittanut lukijoita, mutta ylipäänsä itseäni heikottaa alkupään postauksista suurin osa. Tyyli on muuttunut niin kovin sekä tekstissä että blogin ideassa. Päiväkirjamaisuus jota oli alussa ei iske enää ollenkaan. Myös alkupään kuvien laatu on jotain ihan katastrofaalista. Onneksi siinä onkin tullut kehitystä ja tulee varmasti hamaan loppuun asti. Joskus katson varmasti näitä kuvia ihmetelleen laatua tai väriä tai mitä muuta vaan.

Yksi postaus harmittaa iän kaiken. ’Pojat ja Parkkitalo’. Sitä lueataan todella paljon, luulenkin että ihmiset haluavat nähdä ennen hankintaa juttuja ja eroavaisuuksia parkkitalojen välillä. He tulevat google-haulla minun postaukseeni ja sitten se onkin ihan plöröplörö-postaus jossa ei oikein selviä siitä parkkitalosta mitään ja kuvatkaan ei muistaakseni kummoisia ole. Oi, miksi en tehnyt kattavaa postausta  parkkitalosta. Sellaista josta olisi muillekin hyötyä.

Haha, kaikkea sitä. 

Minna/lts