Kaiken juhlan ja lomailun jälkeen arki on alkanut. 

Juhlasta muistuttavat vielä kuitenkin, ihanan sitkeästi, ihastuttavat Kapun saamat gerberat, tosin jo hieman tuunattuna. Kaikki lukuisat kauniit ruusut antoivat jo periksi. Ajattelivat että ovat jo antaneet sen ilon minkä pitikin.Gerberoilla on kuitenkin ilmeisesti vielä sanansa sanottavana.

Juhlasta muistuttavat myös syvälle takaraivoon jäänyt onni kaikista ihmisistä joita elämäämme kuuluu ja jotka ovat mukanamme elämän menoissa,
iloissa ja suruissa.
Juhlasta muistuttaa myös Kapun saama korttimeri joka roikkuu eteisen korttinarullamme.

Arki on alkanut ykätaudin, töiden, ja teatteri- ym. kiireiden muodossa.
(Ja onhan siihen mahtunut paljon jääkiekkoakin, tottakai!)
Aikamoista lentoa- onneksi. Muutenhan täällä tylsistyisi. Tähän käykin hyvin ystäväni joku aika sitten facebookin statuksenakin ollut Minna Canthin lausahdus: 

’Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!’

Ja mitä sitä tekisikään…
                  ….ilman ystäviä!

..jotka jaksavat ilahduttaa meitä mm. postitse. Olemme saaneet viime aikoina tosi paljon ihanaa postia. Kaikenlaisia ilon pirskahduksia sieltä täältä.
Ilmapalloja, lasten piirustuksia, magneetteja, muuten vaan -kortteja!

I feel very happy about that!
Ja yhdeltä paljon matkustelevalta ystäväpariltamme saamme jatkuvasti palan ulkomaailmaa juuri tällä hetkellä kun itsellämme ei ole varaa matkustella. Uskomattoman ihanaa!
Vasta saimme (tottakai magneetin lisäksi) maustetta Kreetalta! 

Postin lisäksi ystävien ja sukulaisten kanssa on ollut ihania treffailuja ja mikä parasta, tulevaisuuden suunnitelmia! Jos jonkinlaisia.
Niiden, jos minkä, avulla jaksaa muutaman ykätaudinkin hoidella.

Kyllä elämä on laiffii!