Jos joku sanonta, niin tämä, pitää mielestäni täysin paikkansa.

’Ei se määrä vaan laatu’

Oli aika kun hamstrasin ale-rekeistä kaikki mahdolliset ihanat paidat ja housut ja takit ja kengät ja ajattelin että mitä enemmän, sen paremmin on valinnanvaraa. En millään oikein tajunnut että miksi ostaisin yhden kalliin paidan kun samalla rahalla saa monta ihanaa paitaa. No. Nykyään tajuan, jo muutaman vuoden olen asiaa sisäistänyt ja omaksunut koko ajan paremmin ja paremmin. 

Kun hankin itselleni vaikka kalliin, hienon laukun, tiedän että se on loppuelämäni minulla. Minä pidän siitä ja käytän sitä ja se tulee olemaan minulla aina. Se kestää aikaa ja kulutusta ja näin asiat käyvät ajan myötä halvemmaksikin. Tähän nivoutuukin hyvin toinen sanonta että ’ Köyhän ei kannata ostaa halpaa’

Vaatekaappini on nykyään ihanan siisti ja sieltä on helppo löytää kivaa päällepantavaa. Ja se onkin se uskomaton juttu että sieltä nimenomaan löytyy  a i n a  kivaa päällepantavaa. Tilaa eikä ajatusta ei ole viemässä ne ’ihan kivat’ vaan siellä on vaan ’jätte kivoja’. Kaappini ei sentään ole mikään Kon mari-kaappi –  en oo ihan niin cool 😉

Ja tämä sanonta koskee hyvin muitakin asioita kuin vaatteita, siis melkein kaikkea!

Mm. ihonhoitoa-    Ennen hommasin jos jonkinlaisia purnukoita sieltä täällä, kunhan niitä vain oli kaapissa. Pussukat pursuili meikkejä. Nykyään minulla on vain tietyt luottomeikit arkeen sekä pari juhlajuttua ja that’s it! Ihonhoitoon olen löytänyt myös suosikkini, suurin osa niistä on apteekin hyllyiltä – harkiten minun iholleni mietityt. Hiuksiin käytän oikeastaan vain kampaamotuotteita. Nämä luonnollisesti ei kestä loppuelämää mutta tulee kuitenkin periaatteessa edullisemmaksi kuin se että ostat vähän kaikkea etkä käytä mitään ikinä loppuun. 

Sanonta sopii harrastuksiin, huonekaluihin, viiniin, suklaaseen, kulttuuriin, ruokaan, tv-ohjelmiin ja oikeastaan myös ystäviin — 

— mieluummin ihana rakas laatukaveri kuin jumalaton lössi joiden kanssa ei edes ehdi kunnolla olemaan. Arjen kiireissä on myös pakko vähän valita kuinka moneen paikkaan irtoaa. Niiden joiden kanssa eläminen ja oleminen on sekä molemminpuolista antamista että luontevaa, haluaa myös olla. Jos toinen vain ottaa eikä anna ja arvosta, hiipuu innostus olla -pikkuhiljaa ihan itsestään. Ja niin sen kuuluu mennäkin. Jokainen ihminen on sen arvoinen. Ja tässä puhun nimenomaan ystävistä. Ihmisiähän on kiva tuntea myös määrällisesti paljon mutta se kenet päästää ihan lähelle, on asia erikseen 🙂

Yksi asia mihin meidän elämässä tämä sanonta ei ihan täysin ehkä sovi, on matkustus. Me halutaan nähdä ja kokea niin paljon maalimalla olevia asioita kuin aika ja raha vain periksi antaa. Me käymme budjettimatkoilla jolloin ei katsota asutaanko yhden vai viiden tähden hotellissa. Mennään jos halvalla saa. Asutaan teltassa, hotellissa, hostellissa, tai vaikka autossa – kunhan päästään menemään. Niin lasten kanssa kuin ilmankin. Tarkemmin ajateltuna sanonta sittenkin ehkä pitää paikkansa koska senhän voi kääntää myös toisinpäin. Ei laatu vaan se määrä – eli ei se kohteen laatu, vaan sen elämän ja kokemuksen määrä.

Now I get it!
Life is cool,
Minna/lts

ps. HUOM! tämä sanonta ei päde viherkasveihin eikä pehmoleluihin (eikä magneetteihin) (eikä kynttiläkippoihin) (eikä koreihin) (tai jos on sekä laatua että määrällisesti paljon niin onko se sama asia?)