Tänään ei shoppailla- päivä(kö).

Tänään meillä oli vapaapäivä ilman mitään suunnitelmia kun ainoakin meno peruuntui.
Siispä mies varasi itselleen parturi-ajan ja lähdimme koko porukka ostoskeskukseen koska oli muutama ostos suoritettava. No, siitä se sitten lähti.

dsc_3231_0.jpg

Joulupoistoista löytyi tälläinen tähti superalella..

..ja tälläinen sydän koristeoksalleni. Sekä pari muutakin joulujuttua ensi jouluksi. Nämä oli ihan vaan muutamia kymmeniä senttejä per kappale.

DSC_3236.JPG

DSC_3238.JPG

Löytyipä sitten alesta Skip hop-reppu PikkuV:lle. Olin tätä jo pitkään suunnitellut ostavani kun tuohon nyt käytössä olevaan V:n reppuun mahtui vain nippanappa vaippa ja ruokapurkki. Tänne nyt mahtuu ja tämä menee sitten päiväkotiajankin, kunhan se aika koittaa.. Aivan ihana pöllö♥

Samoin löytyi alesta V:lle puku. Oltiin kovasti ajateltu että mennään tämä talvi äitiyspakkauspuvulla ja serkulta saadulta puvulla, mutta ei. Äitiyspakkauspuvut on kyllä ihan vauvoille tehtyjä, eli ei tuulen-veden- tai minkään muunkaan kestoa. Myös lainapuvusta huomattiin että vedensuoja oli jo käytössä mennyt ja V:llä oli muutamana kertana pylly märkänä ulkoa tullessa. Siispä tämäkin Reiman alelöytö tuli enemmän kuin tarpeeseen!

DSC_3240.JPG

DSC_3234.JPG

Kiersimme myös kirpparin josta löytyi niinikään pitkään suunnittelemamme pianohärpäke V:lle. Vitosella. Kun kaupassa se olisi maksanut neljä kertaa enemmän. Ja voi miten V tykkääkin tästä. Kirpparilta löytyi myös vaatetta sekä V:lle että äitillekin jotain..

DSC_3243.JPG

Kiva pieni oranssi liinakin löytyi piristämään talven pakkasille. Eurolla.

DSC_3246.JPG

Lisäksihän siis ostimme vessaan maton (vihdoin) eli eihän me nyt niin kovin shoppailtu, eihän.
Kun meillä oli siis tarkoitus viettää torstaina miehen lomailun päätteeksi pieni shoppailupäivä ja tänään ei ollut tarkoitus sitten taas sen kummemmin ostella mitään.. Mutta eikös jatko-osat ole ihan kivoja, siis jos tämä oli niinku shoppailukierros nro 1, hih hih. Eipä näitä nyt niin usein ole ettäkö kerrankin ei voisi hurjia.

Sitäpaitsi sisko kävi tuossa esittelemässä uuden hienon autonsa. Oli muuten hieno ja niille just hyvä, mahtuu koirat kyytiin ja saavat venettä vedettyä vesiltä jne.
Eli ainakin ne on tuhlannut tänään enemmän ku me, heh heh.

Nyt olen valmistamassa puolukkapuuroa eli kohta vatkaamaan hulluna ja sitten herkutellaan. Voi pojat että se on hyvää. Meidän perheessä kaikkien herkkua yhtä lukuunottamatta.. Yhtä johon ei marjat oikein meinaa kolahtaa. Yksi johon ei ennen uponnut myöskään juustokakut eikä paistetut munat mutta joka nyt niitä jo syö. Yksi jonka inhokkiruoka oli aikoinaan hernekeitto mutta joka nykyään on ihan ookoo.
Eli yksi joka joskus saattaa tykätä jopa maan mainiosta marjapuurostakin.
Toivoa ei siis ole menetetty.

Ainiin. Minulla on huomenna työpäivä ja sitten kahden viikon tauko. Voi että tuntuu mahottoman hyvälle. Ei paljon huominen työvuoro siis paina. Ja muutenkin on kyllä tuntunut nuo työvuorot ihan harrastukselta, ihan niinkuin ajattelinkin niiden ainakin ensalkuun olevan. Kiva vaan nähdä tuttuja työkavereita ja rupatella asiakkaiden kanssa. Mut on tehty tuohon työhön.

Mukavaa pakkasviikkoa kaikille!

 

Suhteet Oma elämä Höpsöä

Kell’ onni on…

….se onnen kätkeköön?

DSC_3040.JPG

Äh, en ole yhtään samaa mieltä tuon suomalaisen sananlaskun kanssa.

Siis periaatteessa tottahan se voi olla, täällä suomen maassa. 
Onnellinen ei olevinaan voi rehellisesti olla. 
Ja tarkoitan tällä sellaista koko ajan läsnäolevaa onnea ja iloisuutta.

dsc_3042_0.jpg

Onnellisuutta ajatellaan pinnallisuudeksi? Vai, onko näin? En tiedä, joskus vaan tuntuu siltä. 

Itse olen onnellinen. Mutta,
minä saan sen onneni ihan pienistä asioista, arkisista. En koe arkea taakkana vaan onnena. 
Saan onneni aamuhetkistä vauvani PikkuV:n kanssa, rupatteluhetkistä isompien lasten kanssa, juoksulenkistä, puhelusta ystävän kanssa, pulkkamäestä, kirjeistä, piirtämisestä, astianpesukoneen tyhjentämisestä, työstäni, miehestäni, siis melkein kaikesta. Saunasta, kahvikupillisesta, harrastuksista. Itsehän täällä jokainen elämänsä ja siten myös onnensa rakentaa. Kynttilän liekki, karkkipäivä ja jopa siivouspäivä kun asenne on kohdillaan, tekee minut onnelliseksi.
Onni on asenne.
Ajattelen esimerkiksi niin että eihän se ole kiva lähteä töihin sunnuntaina perheen keskeltä mutta on erittäin hyvä että on töitä ja näin olen taas asiasta onnellinen.

Olen siis tyytyväinen aika pienestä ja siksi onnellinen. 

En tarvitse mitään kummallisuuksia ja prumeluuksia, vaan ihan tämä minun elämä tälläisenään on täydellinen.

Uskon (toivon) että monella muulla on samallalailla asiat.

DSC_3043.JPG

Mutta niin, tuo sananlasku. Älkää kätkekö. 

Minusta on erittäin kivaa kun toiset ilmoittavat onnestaan. En haluaisi että he kätkevät sitä. 
Minä olen onnellinen toisten onnista. Se ei ole minulta pois.

Jos joku on onnellinen uudesta hienosta autostaan niin miksi sitä ei saisi näyttää. Tai joku maailmanympärymatkastaan. Onhan kaikki onnellisia vauvasta, siitä saa olla? Entäs jos saa pitkään unelmoivansa asian toteen, pitäisikö onni siitä kätkeä? 

Minusta onnen saa näyttää, siis JOS itse vaan haluaa.

Paitsi jos voittaisin lotossa, sen varmaan kätkisin. Mutta toisaalta, onko se edes onnea? 

DSC_3045.JPG

Olavi Uusivirran On niin helppoo olla onnellinen

Helpoo olla nuori
kaikki tai ei mitään
hei rock and roll
On helppoo tarttuu kiinni
Ja kohta päästää menemään

Päivät ne vaan tulee ja
menee läpi korvien sunnuntait
ja sormien on helppo
kitaralla iltaa säestää

Heii… On niin helppoo olla onnellinen
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on

Helppo olla vapaa kuvitella
että kaikkeen löytyy syy
Mut miten rakkaus
tai maailman synty selittyy

Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin

Heii… On niin helppoo olla onnellinen
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on

Heii… On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on
 

DSC_3046.JPG

Elämänilo kasvattaa elämäniloa.

Iloiset asiat lisää iloisia asioita.

DSC_3049.JPG

DSC_3051.JPG

Mull’ onni on enkä sitä kätke. Ja sitä samaa toivon vilpittömästi ihan jokaiselle.
Aitoa, lämmintä onnea.

DSC_3067.JPG

 

*****

Olen kirjoitellut muutaman kerran minun ja PoikaniH:n KKK:sta (Kerran Kuussa Kulttuuria).
(Josta tulikin mieleen että tammikuu on menossa puoltaväliä emmekä ole keksineet mitään. Ideoita kenelläkään?)

Mutta siis, en ole kertonut pojan ja isänsä sunnuntaista. Heillä on myös yhteinen puuha nimeltä toimintatunti tms. He katsovat sunnuntaisin kahdestaan ensin jonkun n. tunnin kestävän pätkän. Joko elokuvan tai dokumentin tms. Ensin oli kaikki Rockyt vuorotellen, sitten oli pitkä pätkä luontodokumenttia ym. ja nyt on menossa Band of brothers. Sen jälkeen he jumppaavat. Heillä on tietty kaava joka on kehittynyt koko ajan vaikeammaksi. Siis mukavaa isin ja pojan ’laatuaikaa’.

Semmonen heillä on nytkin menossa ja minä lähdenkin tästä nautiskelemaan työpäivän jälkeen ansaitusti PikkuV:n seurasta. 

Mukavaa sunnuntaita!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli