Paras leffateatterimme Iso Ceessä?

Toukokuussa avautui kaupunkiimme uusi elokuvateatteri. Finnkino Scala.

Oli jo aikakin! Entinen oli sellainen pieni koppi jossa oli aika tiivis tunnelma usein elokuvan alkamista odoteltaessa. Saatikka kun lippuja jonotettiin 25 asteen pakkasessa pihalla kun sisälle ei mahtunut, voi niitä aikoja…

Mutta nyt, voi näitä aikoja.

DSCN0123.JPG

Kävin täällä olosuhteiden pakosta ensimmäistä kertaa vasta tänään. Oppaanani toimi poikani H, joka oli käynyt nauttimassa Scalan antimista jo aiemmin, itse siis olin vasta ohi kävellyt muutaman kerran. Ja ne puitteet, voi pojat. Enpä ehkä hienompaa ole nähnyt, mitä nyt ehkä Tennispalatsi silloin aikoinaan kun se tuli.

Kyllä meidän nyt passaa. On aulatilaa, on odotustilaa, on keskustassa! Entinen, Star (ihania muistoja sieltäkin paljon), oli tuolla huitsin nevadassa, melkein, että kun oli varaamansa liput hakenut niin sai miettiä että minnekkähän menisi odottamaan. Jos kävelee keskustaan, pitää lähteä melkein heti takaisin. Jos jää sinne ’koppiin’, on aika tylsää. Nyt otettiin liput ja poikettiin odottaessa muutamassa kaupassa (lelu ja kenkä)

DSCN0124.jpg

Ja herkkuaa on siinä monenlaista. Melkein valinnanvaikeus kun vanhan aikaan oli helppo valinta, popparit ja tikkarit, hihhih..

DSCN0126.JPG

DSCN0128.JPG

DSCN0131.JPG

Ja voivoivoi kun meitä nyt hellitään tämmöisellä aikataulullakin. Ajatella, voi kesken kaupunkireissun käydä aulassa:
’Hei, tähän väliin sopisi joku leffa, kurkataanpas onko jotain alkamassa just nyt’

DSCN0133.JPG

DSCN0134.jpg

On tilaa…ja väriä, tykkään kyllä.

DSCN0140.JPG

DSCN0144.JPG

DSCN0145.JPG

DSCN0153.JPG

JA MITKÄ PENKIT!
Ennen teatterin aukeamista oli muutama penkki esillä ja itsekukin sai niistä parasta äänestää. Ja ilmeisesti näihin on valittu kahdesta eniten äänisä saaneista parhaimmat ominaisuudet. Ja kyllä on mielettömän hienot. Ihanan pehmeät, asento on luonnollinen, tilaa on erittäin hyvin ja juomille on kuopat! Ei enää pimeässä lattialle sihtailua.
Näistä penkeistähän voi muuten nauttia vain Kuopiossa..

Olin myös tosi tyytyväinen siihen miten eturivistä näki elokuvan. Niska ei mennyt ollenkaan kipeäksi..
Vaikka valkotaulu on huimat 127,5 neliötä! Vertauksena voisin laittaa että Starin taulu oli noin 20 neliötä..
Meidän perhe istuu aina eturivissä, siis siellä missä kukaan muu ei halua istua mutta meidän mielestä se on kaikkein paras paikka..
Siksi olikin kiva lukea tiedotteesta seuraava teksti: – Täällä jokainen paikka on se paras paikka, sanoo Finnkinon tuotepäällikköTaina Rupponen
Sekä: 
Penkit on myös porrastettu siten, että näkymät valkokankaalle ovat kaikilta suunnilta hyvät.

DSCN0157.JPG
Myös äänentoisto on huippuluokkaa. Samaa 7.1 on vain Tennispalatsin ykkössalissa.. 
Eli kyllä kokemuksen ja faktatietojen nimissä sanoisin että Scala on tällä hetkellä Finnkinon paras elokuvateatteri, suosittelen käymään. 
TOSIN en voi kovin laajalla kokemuksella muihin verrata kun olen käynyt vain muutamassa muussa kaupungissa elokuvissa. 

Kuopiossahan on tosin toinenkin, vähän erilaisempi elokuvateatteri, Kino Kuvakukko. Sieltä saa modernin fiiliksen sijaan vanhan ajan tunnelmaa auloineen ja penkkeineen. Suosittelen lämpimästi käymään sielläkin. Myös elokuvat siellä ovat jotain muuta kuin tällä hetkellä pyörivät hitit. 

DSCN0164.JPG

Kotiintullessa liedellä muhi mieheni alulle laittama kreikkalainen stifado joka on perheemme suosikkiruoka.
Koitan seuraavalla kerralla ottaa kokkailusta kuvaa ja laitan sitten ohjettakin.
Kyytipoikana maistui lasillinen punaista viiniä. 

Syksy on tullut?

Ainiin ja se leffa mikä käytiin katsomassa oli Monsterit YO. Oli ihana, jotenkin parempi ja ainakin herttaisempi kuin se eka, tässä sai kuulla Masi Pallopään ja Tare Karvasen tarinan ennen Monsterit Oy:ta

 

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Leffat ja sarjat

Kuin uudestisyntynyt.

Minua todella harvoin ärsyttää.

Siis niin paljon että melkein kaikki asiat ärsyttäisi.
Useimmiten otan kaikki asiat vastaan niinkuin ne tulevat ja etsin niistä sen positiivisen puolen. Yleensä herään päivään jännittäen mitä kivaa se tuo tullessaan. Ja yleensä se tuokin, kaikkea kivaa ja jännää ja uutta ja hassua.
Asiaa voi vaikka kysyä lapsilta, olen useimmiten äitinä se hassuttelija joka kestää melkein kaikenlaisen touhottamisen.
Mieluummin hassuttelen lasten mukana kuin kiellän heitä tekemästä sitä, joskus taidan olla jopa se, joka innostuu eniten. Lapset kutsuvat minua oudoksi äidiksi mutta kuulemma just hyvällä tavalla ja minun pitää ottaa se kohteliaisuutena. 
No, meidän perhe täyttää muutenkin kaikki outouden kriteerit,
kukaan meistä e i   o l e  n o r m a a l i..

CSC_6341.jpg

Paitsi ehkä V, vielä..

Niin, voisihan sitä kysyä myös mieheltäni, mutta hän ehkä sanoisi että valehtelen, ainakin vähän. Niin, hänhän onkin pahaksi onnekseen se, johon usein kaadan ärtymykseni vaikkei hän olisikaan ärtymykseni kohde, mutta siten hän on myös se, jota rakastan kaikkein eniten.
Ja minun hyväksi onnekseni hän kestää molemmat, erittäin hyvin vieläpä! 

No tänään minua sitten on ärsyttänyt melkein kaikki, heti aamusta lähtien. Se että piti herätä, se että hommia oli kotona loputtomasti pyykinpesusta aina kirpparitavaroiden myyntiin laittoon, se että on menossa pieni sisustusprojekti jota ei voi tehdä tällä hetkellä JA SE että sitä pitäisi tehdä, se ettei V meinannut nukahtaa päiväunille, se että isoveli puhuu liian kovaa, se että on nälkä. Lista olisi loputon.
Sekin ärsytti että tuntui kuin maha olisi kasvanut.

CSC_6342.jpg

SE sitten otti jo niin paljon päähän että otin mittanauhan ja mittasin sen mahan. Ja se oli kaventunut pari senttiä edellisestä mittauksesta! Siis mitä uskomatonta!
Uskottava se oli kun monta kertaa eri kohdistakin sen tarkistin. Siihenpä loppui suurin ärsytys. 

Sen innoittamana otin kameran käteeni ja vietin vauvani kanssa pienen leikki/kuvaus-hetken. Meillä Minulla oli hauskaa.

CSC_6344.jpg

Samalla järkeistin päässäni asiat mitä piti tehdä ja laitoin ne tärkeysjärjestykseen ja kun mies tuli kotiin, (oli onneksi aamuvuorossa) tein sen tärkeimmän..

CSC_6345.jpg

Tein lyhyen lihaskuntotreenin, pikaisen shindon ja lähdin juoksulenkille!
Ja voi että, niin vaan kävi että sinne jäi lenkkipolulle kaikki ärsytykset ja jumit ja kiireet ja kaikki! 
Kotiin palasi se perusmamma. Juokseminen on vaan niin mun juttu. 

DSC_6320.jpg

Ja liikunta se on vaan niin jännä juttu. Vaikuttaa niin moneen asiaan. Kroppaan, ihoon, hiuksiin, virkeyteen ja ennenkaikkea mieleen!
Kun liikkuu, on mieli hyvä eikä ärsytystä tule. Tiedostin tämän kyllä aamulla että nyt on liikunnan puute ja siksi sainkin itseni hillittyä etten nyt ihan mielin määrin täällä riehunut pää punaisena, heh. Muutenkin kyllä tässä iässä jo tietää että jos joku mättää muissa, lapsissakin, niin kyllä se syy löytyy useimmiten itsestään. Ja kun itsensä laittaa ojennukseen niin onnistuu elo taas muidenkin kanssa, lastenkin.. 
Ja sen ihanan puolisonkin on helpompi hengittää…

DSC_6334.jpg

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua!

 

Suhteet Oma elämä Liikunta