Aina se yksi ongelma on
Lauantai-ilta. Mahtava keli.
Moni on tänään, siis toooosi moni on tänään Rockcockissa. Naapurin taksikuskikin kertoi autoaan puunatessaan että ilta on todella kiireinen, jopa yksi vuoden kiireisimmistä. Normaalisti minäkin olisin tänään rockileski. On paljon rippijuhlia, häitä ja syntymäpäiviä. Facebook pullollaan. Meidänkin pitäisi oikeastaan olla tänään Tiilikassa serkun perheen kanssa koska se peruuntui aikaisemmin kesällä. Mutta me ollaan kotona. Päätettiin viime tipassa sitten niin, idiootit, haha. Noei. Oikeasti hyvä intuitio-päätös koska tänään olo oli jo töissä yllättäen kipeä. Olisi ollut tiukkaa kantaa rinkat ja lapset ja kaikki. Eipä silti, kun serkulta napsahti kuvaviesti puhelimeen määränpäästä niin iski suuri katumus. Siellä mekin oltaisiin nyt aikamoisen huippuseurassa, huippupaikassa.
Me ollaan nyt kuitenkin kotona. Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista huolimatta. Koska kaikkeen ei pienet ihmiset irtoa.
Kotilauantai-ilta on maistunut oikein hyvältä. Makkarapannuja grillissä ja salaattia kyytipoikana. Ulkona hengailua ja vielä kerran hengailua. Saatiin lapsetkin seinälle..
Meillä on tuon miehen kanssa semmonen ONGELMA että me viihdytään vähän liian hyvin kahdestaan. Ettei meillä oikein ole painetta ikinä lähteä minnekään vaan nautitaan näistä illoista kahdelleen. Johtuu ehkä myös siitä että näitä siunaantuu niin harvoin 🙂
Lauantai-illan jatkoja,
minä tästä lähden hierontaan.
(ja samalla ihan vähän kuitenkin ikävöin serkkuni viereen sinne hiekalle löllöttelemään…)
Minna/lts
https://www.youtube.com/watch?v=3WAZ60xA9wo
