Paino nimittäin! Huh huh!

Heräsimme mieheni kanssa vuonna 2010 syksyllä tilanteeseen että molemmat olemme lihavoituneet varsinkin mahan kohdalta ihan liikaa, emmekä pitäneet enää valokuvissamme olevista möhömahoista. Olimme lähdössä reissuun, jossa kiersimme autolla Ruotsia, Tanskaa ja vähän Suomeakin. Päätimme että siellä reissussa otetaan kaikki vielä irti ja sen jälkeen aloitamme toinen toisiamme tsempaten kunnon painonpudotuksen. Ostimme tuon AEG:n painopuntarin, josta näkee rasvaprosentit ym. Eihän ne siinä todelliset ole mutta suuntaa antavat kuitenkin.
Minun lähtöpaino oli silloin 65kg, rasvaprosentti 32,6%, vesi 46,2%, lihas 31,1%.  Jo heti alkuun painoa lähti molemmilta tosi hyvin, jaksoimme olla kärsivällisiä ja mittasimme viikottain painot ym. tiedot ylös. Se mitä teimme painon pudottamiseksi oli ihan yksinkertaisesti liikunnan lisääminen ja syönnin vähentäminen. Välillä paino nousikin hieman, lomilla esimerkiksi, mutta pientä säännöllistä laskua se teki kuitenkin koko ajan. Se riitti meille koska emme siis todella halunneetkaan mitään pikaista laihutuskuuria vaan kokonaisen elämänmuutoksen.

Raskaaksi tullessani (kevät 2012) painoin noin 59-60kg ja korkeimmillaan raskaudessa lukemat kävi jossain 74 tienoilla, kiitos raskausdiabeteksen, se ei noussut sen enempää kun oli pakko kontrolloida syömisiä. Paino jopa putosi diagnoosin jälkeen. Silti ajattelin raskauden lopussa melkein itku silmässä että pääsenköhän enää lähellekään niitä mittoja mihin olin päässyt ennen raskautta. Ja kun sekään ei vielä ollut se tavoitteeni! Olen pienikokoinen joten nuo kilot oli yllättävän vaikea karistaa ja kun ne oli tuossa vaikeimmassa kohdassa eli mahassa niin eipä ne ihan nuin vain huvennutkaan. Siispä pelkoni oli ihan realistinen, alkaako taas monen vuoden ’rääkki’ ?

Mutta nyt! Synnytyksestä 7kk. Ollaan taas viikottain mittailtu painoamme ja mieheni, joka teki todella ison harppauksen painon pudotuksessaan minun raskausaikanani, (painaa nyt n. 15kg vähemmän kuin kolmisen vuotta sitten) pyörii omilla hienoilla käyrillään viikko toisensa jälkeen. Olen erittäin ylpeä hänestä! 
Nyt saan tosin olla erittäin ylpeä myös itsestäni! Imetys ja päivittäiset vaunulenkit, sekä pienimuotoiset kotivenyttelyt ovat tehneet tehtävänsä. Lisäksi tässä on edesauttanut kenties se että paikallaan ei ehdi paljoakaan olemaan vaan yhtä juoksua se tässä perheessä on aamusta iltaan..
Eilisessä mittauksessa painoin 56,6!! (kuva on trikattu kun aamupainoni oli eri, meillä on tietty aika jolloin teemme tuon viikkomittauksen) Eli jo pari kolme kiloa VÄHEMMÄN kuin ennen raskauttani ja muutenkin vähemmän kuin pitkään pitkään pitkään aikaan.
Viimeisen kuukauden aikana on lähtenyt 2kg, puoli kiloa per viikkoa. Rasvaprosenttini on nyt 26,6%, eli ihannerajojen (21-28) sisällä!, vesi 51,4% (50-60), lihas 33,7% (32-38) Tuon meidän puntarin ihannerajat minun ikäiselleni naiselle suluissa.
Mikä tärkeintä, tämä pudotus näkyy mielialassanikin. Kyllähän se selkeästi mieltä kohottaa kun paino putoaa ja huomaa että vaatteet näyttävät päällä kauniimmilta. Jaksaa myös kantaa itseään paremmin ja mahaa ei tarvitse enää vetää sisään koko aikaa joka tilanteessa, koska se ei enää ole niin ISO!
Mieletön fiilis, ihan sanoinkuvaamaton. Olen tuntenut itseni todella elinvoimaiseksi jo pidemmän aikaa.
Seuraava etappini on 55 kg ja jos siihen pääsen niin pidän minijuhlat. Sen jälkeen lopullinen tavoite olisi 52-53 kiloa ja siihen sen sitten haluaisin jäävän. Silloin tiedän että ne ylimääräiset rasvat on lähteneet mahastani. 

Pidin eilen kilon painoista voipakkausta kädessäni ja mietin että tämän verran on kahdessa viikossa lähtenyt, ihan huima tunne jos sen laittaa tuohon vyötärölle painoksi! Tämä on mahtavaa! Luulen että kun lähdemme seuraavan kerran etelään (2014 syksyllä) tämä tyttö on ihan oikeasti bikinikunnossa.

ONNI on mies joka on tsempaten ja innolla mukana elämän joka käänteessä, koska eihän tämäKÄÄN olisi onnistunut ilman häntä. <3
Ja suunta on ylöspäin! Tosin painonpudotuksessa tietysti alaspäin!