On maailman paras tunne herätä aamuun ensimmäistä kertaa kolmen lapsen äitinä. 

Olen onnellisin ikinä♥

Kolmas lapsemme oli meidän perheen fifth element, puuttuva palanen. Perheemme hitsautui täydelliseksi hänen myötään. Olimme onnellisia jo ennen pienen tuloakin mutta jotenkin hän vaan oli se ratkaiseva hippunen jota emme olleet osanneet sen enempää toivoa mutta josta olimme kuitenkin joskus unelmoineet. Lapsia ei tehdä, ne saadaan-sanonta pitää mielestäni paikkansa. Ensimmäinen lapsemme tuli ollessamme hyvin nuoria joten hän oli ns toivottu vahinko. Eli olimme kyllä jo lapsestakin puhuneet mutta silti hän hieman yllättäen ilmoitti tulostaan. Toista lasta yritimme sitten jo useamman kerran ja useamman vuoden ja lopulta yhden keskenmenonkin jälkeen lasten ikäeroksi tuli kuusi vuotta. Sen jälkeen olimme pitkään sitä mieltä että lapsimäärä on sopiva kun heitä vieläpä on tyttö ja poika. Kuitenkin muutaman kerran mielessä kävi ja hieman yritimmekin kolmatta sen kummemmin sitä kuitenkaan yrittämättä. Kunnes sitten kaksi vuotta sitten se vauvakuume iski ihan täysillä ja tajusimme myös että nyt jos koskaan alkaa olla viimeiset mahdollisuudet. Ja noin vuoden yrityksen ja oikeastaan jo luovuttamisen jälkeen vihdoin plussasin. Ja nyt tuo pieni kirppu on meidän rakas ’iltatähtemme’  
Ikäeroa veljeensä 10 vuotta ja siskoonsa 16 vuotta.

Olemme onnellisempia kuin ikinä♥
 

*****

Teimme mummoille äitienpäivätervehdykset. Paperille länttäsimme isompien kädet ja pienimmän jalan (se vaan on niin paljon helpompaa ja onhan tuo jalka aika söpökin..) Annoimme värien kuivua ja sen jälkeen rypistelimme paperin möykyksi. Toivottavasti mummot tykkää!

Hyvää Äitienpäivää kaikille!