Työt alkoi ja niihin on taas tottunut. Tänään, kolmantena päivänä, tuli se sama haikeus joka aina tulee. Se on sekoitus sitä että yksi täydellinen loma on loppunut, tajuamista että töissä on vaan taas pakko käydä ja sitä että syksy tulee. Syksyn tuleminen tekee haikeudesta suloista. Rakastan syksyä, syksyn lapsena, oi rakastan. Oli kesälomani milloin tahansa, minun syksyni alkaa sen loputtua. Helteistä huolimatta haluaisin jo alkaa sytyttelemään lyhtyihin kynttilöitä, pimeinä iltoina, enkä vain hyttyskynttilöitä. Haluaisin jo kaivaa villasukat esiin ja käpertyä viltin alle punaviinilasin ja sisustuslehden kanssa samalla kun uunissa muhii stifado. Sille minä mahda mitään en. Sellainen minä vaan olen.

Osaan toki vielä nauttia lämmöstä ja kesästä, ja haluankin, koska tajuan että kohta se on ohi ja pitkä talvi edessä, mutta silti minulla vaan ihana rakas syksynmieli jo kurkkii olkapäilläni.

Onneksi saan käpertyä jo nyt illalla viltin alle kun katsellaan miehen kanssa Netflixistä uutta sarjaa, johon hurahdettiin koukkuun, koska Winona Ryder. Onneksi saan myös laittaa kynttilän palamaan ja villasukatkin on oikeastaan laitettava jalkaan kun ne rasvaa ensin. Joten, nautin tästä kaikesta, kesän lämmöstä ja auringon energiasta. Siitä että ulkoilemaan voi lähteä vielä illallakin ja aamutkin on ihanan valoisia. Siitä että pihalla kasvaa omia tomaatteja ja kurkkuja ja siellä voi viettää illanistujaisia pitkälle yöhön (huom. kääriytyen ihaniin viltteihin ja sujauttaen villasukat jalkaan). Nautin pyöräilystä ja sen tuomasta hyötyliikunnasta.

Ja sitten, salaa odotan jo syksyä ja pimeitä iltoja. Vesisateita ja kumppareita. Odotan keltaisia, punaisia ja ruskeita lehtiä puihin, ja kasoiksi maahan. Odotan kirpeitä kelejä ilman itikoita. Odotan joulun tuomaa jännitystä. Tunnelmallisia iltoja. Niitä minä vähän jo odotan. Sori, hihi.

Vaikka on mulla vielä yksi kesälomaviikkokin jäljellä, syksyllä♥

Ihanaa,
Minna/lts

ps. kyllä mä ihan oikeesti tykkään kesästä, siis rakastan kamalasti♥ (sitäkin)