Vihdoinkin pihalla – osallistu kilpailuun!

*Blogiyhteistyö IKEA-tavaratalon kanssa

f.jpg

Olemme saaneet tässä kevään kynnyksellä nauttia yllätyksellisistä aurinkoisista päivistä. Täällä ollaankin sen myötä pistetty sananmukaisesti itsemme pihalle ja sormet multaan. Olen jo istuttanut muutaman havun ja muratin sekä alkanut karaisemaan yrttejä ulkoilmaan. 

Sen verran pitänee heti alkuun paljastaa että oma siemenkasvatukseni ei onnistunut ihan toivomallani tavalla. Yksi kerrallaan taimen alut kuihtuivat pois, jättäen vain muutaman sitkeimmän. Niiden seuraksi olenkin nyt hankkinut valmiita yrttien taimia.

a.JPG

Karaistankin siis tällä hetkellä omien pikkutaimien lisäksi hankkimiani basilikaa, persiljaa, kaakaominttua sekä sitruunamelissaa. Niiden lisäksi hommasin myös suunnittelemani tomaattien taimet. Yhden normaalin ja yhden kirsikkatomaatin. Niitäkin karaistan alkuun kasvihuoneissa mutta siirrän ne lopuksi isoon ruukkuun kasvatusmultaan, kuten viimekin vuonna. 

En aio antaa periksi myöskään siemenkasvatukselle vaan istutan suunnitellusti viimeistään toukokuun lopulla multaan mm. hernettä, salaattia, ruohosipulia ja avomaankurkkua. Niiden on pakko onnistua. 

m.jpg

Nämä kaiken malliset säleiköt on mielestäni ihan superhyvän näköisiä ja samalla käytännöllisiä. 
Ne toimivat niin köynnöksen kanssa kuin tukena pitkille kasveille ja samala myös telineenä puutarhan työkaluille. Vasemmalla on kaksiosainen BARSÖ-säleikkö ja oikealla yksiosainen BARSÖ-säleikkö.

l.jpg

Lämpimien kelien ansiosta olemme jo grillailleet ja lounastaneet muutamia kertoja pihalla. Olemmepa myös viettäneet yhdet juhlatkin! Pihamme on kesällä meille ihan oikeasti yksi ylimääräinen huone, jossa tulee vietettyä kaikki liikenevä aika. Poika viihtyy ulkona, juoksentelee pikkukaverien kanssa pitkin pihamaita ja auttaa naapurinmiehiä pihatöissä. Itsekin saa tunkea terapeuttisesti sormia multaan tai ihan vaan istuskella auringossa. Mikään ei myöskään maistu yhtä hyvältä kuin yksi kylmä huurteinen omalla aurinkoisella terassilla. Miehen kanssa istuskellaan iltaa ja jutellaan joutavia. Kestitään ystäviä ja sukulaisia. Kertakaikkiaan ihana paikka!

b.jpg

c.jpg

On tosi ihana ajatella, että kunhan kesäkeittiö lähtee täysillä rullaamaan, minulla on itsekasvatettuja ja itsehoidettuja yrttejä ja kasviksia ihan käden ulottuvilla, mausteeksi salaattien ja lihojen joukkoon. Siksi meinaankin hankkia vielä muutaman eniten käyttämäni yrtin taimen entisten seuraksi. Mielestäni yrteissä pätee se sääntö että enemmän on enemmän, ikinä niitä ei ole liikaa.

d.jpg

kmn_5526.jpg

Kasvihuonekasvatuksesta olen pistänyt merkille pari plussaa ja miinusta. Miinusta on kastelun vaikeus, katon kautta vettä kaataessa pitää olla hyvä sihti tai sitten pitää nostaa koko kehikko pois joka myös tuntuu arkikiireiden lomassa hitaalta tavalta. Toisaalta, ylhäältä kastellessa jos sihti ei olekaan kunnossa, ei vesi altaan pohjalla haittaa vaan antaa tarvittavaa kosteutta. Joka onkin yksi plussista. Kosteus todellakin pysyy sisällä eikä tavitse olla kovin huolissaan jos jää joku kastelu välistä. Ennemminkin pitää pitää huolta tuuletuksesta ettei kosteus pääse liian suureksi. Kuivuuden vuoksi taimet eivät siis kuihtuneet vaan tällä kertaa syynä oli yksinkertaisesti valon ja ehkä myös lämmön puute. 

g.JPG

kmn_5533.jpg

Kasvihuoneille on myös vaikea löytää sisältä paikkaa. Ensialkuun HYLLIS-hylly toimi oikein hyvänä paikkana mutta sen jälkeen kun aloimme kaipaamaan olohuoneen menetettyä tilaa ja siirsimme hyllyt pihalle, meinasi olla vaikea löytää karaistaville kasveille sopivaa, valoisaa tilaa. Ja sitten taas plussana, kun ne vihdoin löysivät paikkansa, ne näyttävät oikein hyvältä. Iltaisin kun kotona hiimailee ja vain yrttien päällä on valot, tulee näystä oikein kotoisa ja lämmin mieli. Se on jotenkin vaan niin kaunista. Ja nämä valkoiset talonmalliset kasvihuoneet ylipäänsä on todella hyvän näköiset ja toimivat. 

i.JPG

j.jpg

En minä oikeastaan muuta enää osaa tästä kasvatuksesta sanoa ja siitä miten hienolta tämä valmis hyllykokonaisuus ruukkuineen kaikkineen näyttää, kertovat kuvat ehkäpä enemmän kuin sanat. Minulla on ollut tämän projektin seurassa ihan älyttömän hauskaa. On ollut aivan ihana suunnitella sekä julkaista suunnitelmiani ja vaikka siemenet eivät täysin onnistuneetkaan, sain hienoa kokemusta, eikä siemenkasvatus jäänyt todellakaan minulla viimeiseksi yritykseksi. Minä sain tästä vain lisäintoa seuraavaa kevättä varten.

Piha on nyt jo kaunis ja kunhan kukat ja kasvit alkavat vihertämään, en missään muualla olisi mieluummin kuin siellä.
Omassa pienessä ja kodikkaassa kaupunkipuutarhassani.

k.jpg

n.jpg

Olen siis onnistunut, kun tavoitteeni kuitenkin oli se että
’Missä tahansa istut, näet ympärilläsi jotain kaunista’

o.jpg

Ja lopuksi vielä Kylvä, kasvata ja nauti sadon antimet – KILPAILU!

Jaa kuva omasta kaupunkipuutarhastasi tai istutuksestasi tunnisteilla #IKEAomasato, #IKEAkaupunkipuutarha sekä @IKEAsuomi
ja osallistu kilpailuun Instagrammissa 2.5.-29.5.2016

Palkintona voit voittaa 100€ IKEA-lahjakortin!
(IKEA arpoo viisi voittajaa kuvan postanneiden kesken)

Lisätietoja täällä
 

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!
Minna/lts

Aiemmat aiheeseen liittyvät postaukset:

Ensimmäinen täällä

Ja toinen täällä
 

Suhteet Sisustus Oma elämä

Positiivisuus pannaan, tai sitten ei.

P5010009.jpg

Iloista ihmistä ei oteta vakavasti. Ajatellaan ehkä jopa vähän tyhmäksikin. On myös uskomus ettei sellainen ihminen ole kenties kokenut elämässään mitään tiukkaa. Ei hän ainakaan voi olla rehellinen, hän ei voi oikeasti olla onnellinen. Iloisuus ärsyttää. Ei saisi olla. Suomalaisten on helpompi lähteä mukaan toisen suruun kuin iloon. Iloisuus on teeskentelyä ja suru aitoa. Toisen tukena voi olla surun hetkellä mutta toisen onnesta ollaan mieluummin kateellisia. 

Miksi ilo ei ole hyvä? Miksi onnea ei saisi näyttää? Miksi positiivisuutta ei uskota? Miksi kaikesta pitäisi aina ajatella negatiivisesti?
Eihän elämä helppoa ole.

Positiivisuus ja onnellisuus ei kuitenkaan synny siten että elämä olisi muka yhtä ruusuilla tanssimista. Ettei ikinä olisi vastoinkäymisiä. Että menisi vain sieltä mistä aita on matalin. Onni syntyy siitä miten niihin kaikkiin, sekä vastoinkäymisiin että onnen hetkiin, asennoituu. Miten ottaa asian vastaan, mihin suuntaan kääntää sen. Miten saa vapaasti käytyä pahankin asian läpi päässään ja päästää sitten siitä tarvittaessa irti. Miten osaa päästää irti huonosta asiasta eikä jää siihen rypemään. Ei jää siihen elämään. Onni syntyy omasta päästä ja omista ajatuksista. Positiivisuus kasvaa kokemuksista. Pitää uskaltaa tehdä ja mennä, myös pois siltä omalta mukavuusalueeltaan.

Ja mitä enemmän saat käytyä oman pään asioita luotettavan ihmisen kanssa läpi, sitä selkeämpänä pää pysyy. Siksi ystävät ovat elintärkeitä. Siksi on tärkeä olla se paras ystävä oman puolisonsa kanssa. Siksi äidit ovat erityisen tärkeitä. Luottamuksen vuoksi. Siksi ei tarvitse pitää elämässään heitä, joihin ei luota. Itsellänikin luottamukseni on saanut vain harvat ja valitut koska luottamuksen syntyminen minulle on todella vaikeaa. Pitäisi(kö) osata luottaa enemmän.

Minulle on viime aikoina sanottu blogini perusteella että minulla on oikea ja ihana asenne elämään. Että olen tasapainoinen. Että haluaisi osata ajatella samallalailla. Minulta kysyttiin myös että huudanko minä koskaan kotona, räyhäänkö. 

Kyllä minä räyhään. Olen ihminen ja minusta ihmiselle on kaikki tunteet sallittuja. Kohteliaisuuden puitteissa on hyvä näyttää kaikkia mahdollisia tunteita. Olen ihminen ja menetän välillä järkeni. Yleensä silloin kun olen nälkäinen, kiireinen tai turhautunut, tai varsinkin jos olen näitä kaikkea yhtäaikaa. Mieheni se on jolle tulee purkauduttua, häneen luottaa eniten ja silti, räyhäämisestä huolimatta hän rakastaa, on siinä. Se että räyhään, ei kuitenkaan vie minulta pois onnellista elämääni tai positiivista asennetta.

Onni tulee pienistä asioista, ne vaan pitää löytää. Mitä suuremmaksi avaa silmänsä, sen helpompaa se on. Tarvittaessa apuna voi käyttää suurennuslasia ja pian jo huomaat että voit jättää sen pois, koska löydät onnen jo ilmankin. 

Otan tämän päivän esimerkkipäiväksi. -Päivähän oli periaatteessa ’tuhoon tuomittu’ heti alusta lähtien koska poika on kipeänä. Astma painaa päälle ja sitä myöten kuume. Se jos mikä ei ole kivaa ollenkaan. Minä näen asian kuitenkin niin että onneksi pojalla on hyvät lääkkeet. Onneksi terveydenhuolto Suomessa pelaa ja pojan tila otetaan oikeasti vakavasti, hän saa ykkösluokan hoitoa. Saanhan myös viettää hänen kanssa pari päivää, vaikkakin vain piirrettyjä katsellen. -Kaiken sairastelun keskellä unohtuu tietysti ottaa ruoka-aineet sulamaan mutta onneksi ripeällä yhteistoiminnalla saadaan miehen kanssa ruoat ajallaan pöytään, suunnitelmia vähän muuttaen. -Kiireen keskellä pitää myös alkaa lukemaan teinin kanssa kokeeseen mutta hei, sehän on laatuaikaa teinin kanssa. Meillä on yleensä niin hassua kokeisiin lukiessa, kuten nytkin, että mietin joskus jääkö hänelle mitään oikeita asioita päähän ollenkaan. -Tulevatkin juhlat meinaa vaivata päätä taas yllätys yllätys ajan puutteen vuoksi, mutta onneksi on olemassa kaikkien alojen ammattilaisia, niihin nytkin luotetaan. Onneksi on myös netti, sitä käytetään.

– Ja mitä sitten jos kesken juoksulenkin tulee hillitön pissahätä keskellä mahtavien maisemien ja muiden lenkkeilijöiden… eikun suuren kiven taakse kyykkypissalle ja sitten vaan tyynesti takaisin juoksemaan, ihailemaan lokkeja jotka ovat taas vallanneet tutun kiven. 

Onnellinen ihminen osaa olla onnellinen myös sellaisten ihmisten puolesta jotka eivät osaa olla onnellisia toisten ihmisten puolesta.

Pikku juttuja,
onnen pipanoita
Minna/lts

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli