Kaunista kasvatusta -testissä kasvihuonekasvatus

*Blogiyhteistyö IKEA-tavaratalon kanssa

KMN_5150.JPG

Sen lisäksi että haluan kasvattaa omia yrttejä ja kasviksia huvin ja hyödyn vuoksi, minusta löytyy myös esteettinen puoli. Haluan että se missä ja miten kasvatan, on myös kaunista. Edellinen viherpeukalo-postaus koski ihanaa multasormeilua pikkutenavan kanssa ja tässä postauksessa paneudun enemmän juurikin siihen miltä kasvatus tässä kodissa näyttää. 

Blogi ikea 2.jpg

Luin vasta jostain että kauneuden katsominen antaa saman tunteen kuin rakastuminen. Samoin joku oli fiksusti sanonut että kotona pitäisi olla niin, että mihin tahansa istahtaakin niin näkee jotain kaunista ympärillään. Se mielessäni haluankin, että sen lisäksi että kotipuutarhasta on tulossa hyödyllisiä kasveja keittiöön ja ruoanlaittoon niin haluan niiden myös näyttävän kauniilta. Että kun istahdan pihalle tai touhuan siellä hanskat kädessä niin näen samalla ympärilläni kauniita asioita.

KMN_5157.JPG

Olen aina tykännyt IKEA:n tuotteista. Ne on mielestäni nuorekkaita ja monimuotoisia sekä erittäin innovatiivisia. Tuotteita voi käyttää erilaisiin paikkoihin ja myös pieneenkin kotiin on monenmoisia ajatuksia ja ideoita. Meilläkin nämä pihalle suunnitellut hyllyt ja kasvihuoneet ovat nyt olleet sisällä jo monta viikkoa ja ne ovat niin hyvän näköiset että niihin on tottunut jo ihan täysin. Eilen viimeksi tytär sanoi palatessaan kotiin että nuo olisi hyvännäköiset sisälläkin. Onkin jännä ajatella että ne siirretään kohtapuoliin takapihalle. Tänään vietimme siellä iltapäivää avatessamme grillikauden ja lasten leikkiessä omia juttujaan, me miehen kanssa ideoimme oman pihan hyllyjä ja kuvioita.

KMN_5147.JPG

Tässä kuvassa näkyy takapihamme pikainen luonnos joka ei ole täysin mittakaavassa. Meillä on ihana aurinkoinen ja iso terassi sekä pieni nurmialue. Terassilta löytyy grilli, pöytä aurinkovarjoineen sekä kiikkutuoli johon ilta-aurinko paistaa (jos se paistaa). Lisäksi terassin vasempaan reunaan on nyt suunnitteilla hyllyalue joka näkyy seuraavassa luonnoksessa. Kukkia ja kasveja tulee puutarhaamme moneen paikkaan, niistä laitan lisää myöhemmin.

KMN_5145.JPG

Tässä luonnoksessa näkyy millainen hyllysarja terassin reunaan on tulossa. Sinne paistaa enimmän aikaa aurinko joten se on otollinen paikka monelle kasville. Viime vuonna saimme kerätä moneen salaattiin tomaatteja juurikin tältä seinustalta. Nyt tähän on tulossa vasempaan reunaan HYLLIS-hylly, keskelle HINDÖ-kasvihuone, sekä oikealle jo viime kesänä hankittu hyväksi todettu HINDÖ-apuhylly. Hyllyihin tulee tietysti kukkia, yrttejä, kasveja ja aputarvikkeita.

KMN_5158.JPG

KMN_5165.JPG

Väritys pihallemme noudattaa aika paljon samaa kuin kotonakin. Mustaa, valkoista ja harmaata. Lisäksi puuta sekä terracottaaa. Värejä pieninä yllätyksinä ja näillänäkymin grilliapupöydästä on tulossa oikeinkin värikäs, tänään ideoimme sitä. Sen lisäksi väriä puutarhaan tuovat luonnollisesti kukat ja kasvit sekä miljoonat Vipen lelut. Tänään mietimme myös tuon teinimme keppikokoelman kohtaloa. Teinillä on ollut tapana kerätä ’kävelykeppejä’ kaikilta kävelymatkoiltamme ja ne ovat nyt aselteluna vanhaan kaljakoriin. Ensin mietimme että heittäisimmekö ne jo pois mutta luulen että meillä on kasvamassa teinin rinnalle jo toinen samanlainen rotakkofani, eli ehkä jätämme ne komistukseksi pihalle.

KMN_5167.JPG

Mainitun värityksen lisäksi tykkään eriparisuudesta. En halua että kaikki ruukut ovat samanlaisia tai että kaikki kalusteet samaa sarjaa. Eriparisuus on hurmaavaa ja kodikasta. Sekin on yksi syy miksi tykkään IKEA:n tuotteista. Sieltä voi poimia monennäköisiä tuotteita, jotka sitten kuitenkin käyvät kivasti yhteen. Yhdeksi suosikki-sarjakseni on noussut terracottan väriset INGEVÄRA-ruukut.

kakkonen.jpg

Tänään istutin muutama viikko sitten istutettujen siementen taimet isompiin ruukkuihin. Basilika ja persilja on kasvanut hyvin ja niihin onkin luottamus. Timjamin kohtalo on vähän vaakalaudalla. Sitruspuusta olen jo joutunut luopumaan, ei onnistunut minun taitoni pitämään sitä hengissä. Melkein joka päivä me Vipen kanssa katsellaan ja tarkkaillaan taimien alkuja, milloin joku on kasvanut hyvin, milloin huonosti. Mansikoiden alut varsinkin ovat Vipen mielessä. Lisäksi Vipe jaksaa aina muistutella herneistä jotka pitää muistaa sitten istuttaa ulos.

KMN_5174.JPG

KMN_5177.JPG

Kuvassa RÅGKORN-ruukku jonka sisässä on muovikuori, joten tulen sijoittamaan senkin ulkotiloihin.

IKEA:n tuotteista saa kyllä todella kivoja ja harmonisia kokonaisuuksia aikaan ja toteutuneista asetelmista laitankin sitten myöhemmin kuvia. Yllättävän hienolta keli jo ulkona näyttää mutta kyllähän sitä takatalvea koko ajan pelkää tulevaksi, uskaltaako vielä mitään laittaa jos kohta kaiken päällä onkin kohta puoli metriä lunta. Se on tämä Suomen kevät (ja kesä) kun ei ikinä tiedä mitä tuleman pitää. Jonakin päivänä vaan pitää sitten olla rohkea ja siirtyä kasvien kanssa ulkoiluun. Ja toivoa parasta.

kolmonen.jpg

nelonen.jpg

Voi kesä, kunpa tulisit jo!

Multia sormeen odottava 
Minna/lts

Sekä herneitä odottava Vipe…

Suhteet Sisustus Oma elämä

Teenkö tarpeeksi?

P2090133.JPG

Mietin päässäni, osallistuessani johonkin projektiin, olenko siihen tarpeeksi hyvä ja kannattava.

Olen ollut työpaikassani kohta 17 vuotta ja silti mietin vieläkin usein että teenkö tarpeeksi. Olenko varmasti riittävän hyvä. Olen vastuutehtävässä ja mietin siitäkin huolimatta että teenhän varmasti tarpeeksi. Enhän jätä mitään puolitiehen. Kiireessä varmasti jätän, mutta enhän tietentahtoen, enhän. 

Kotona on tiettävästi miljoona kotiaskaretta ja niiden lisäksi vielä lasten jutut ja ne kaikki teen. Ja silti kun sohvalle pötkähtää vähän lepäilemään, tulee mieleen että hei hei, olenkos nyt tehnyt tarpeeksi. Olisiko vielä jotain mitä tekisin ensin, pomppaan ylös ja ehkä teen, ehkä kuitenkin jään lepäämään. Hetkeksi. 

Lasten kanssa, äitinä. Melkein koko ajan on joku lapsistani juttelemassa tai leikkimässä kanssani. Olen mukana, mutta apua, kuuntelenko sittenkään tarkalla korvalla kaikkea ja keskitynkö leikin lomassa kuitenkin liikaa lehteen enkä siihen appelsiinipippurisuolakahvikupposeen ja mutakakkasuklaajäätelökakkuun. En kai sentään.

Miehen kanssa, vaimona. Jutellaan monista asioista samalla kun hoidetaan kotihommia ja lapsia ja ja ja ja, toisin sanoen välillä huudetaan, koska muuten ei kuule sen kaiken metakan keskeltä. Välillä huudetaan väärinymmärryksistä. Välillä halitaan, liian vähän. Välillä ollaan ihan hiljaa, yhdessä, nautiskellaan rauhasta. Sanonko silti tarpeeksi, olenhan läsnä. En kai vaan  n a l k u t a  liikaa. Enpä.

Harrastuksessani on monia innokkaita naisia. Ilman heitä ei harrastusporukkani pyörisi. Itse lapsien ja epäsäännöllisen arjen kanssa keikkuessani ajattelen usein että olenko ansainnut tämän paikan siinä porukassa. Mietin että onko panostukseni tarpeeksi. Ei ole tällä hetkellä, sen tiedän, mutta annanhan tarpeeksi arvostusta heille joilla on. 

Ystävänä. Ihanat jutteluhetket ja kahvittelut. Puhelut ja viestittelyt. Puhutaanhan tarpeeksi, annanhan tiedon että toinen tietää miten tärkeä ystävä minulle on. Eihän se vaan jää epäselväksi. Kun lähden ystävän luota kotia kohti, tuntuu aina siltä että olisi niin kiva kääntyä takaisin ja puhua lisää. Kestetäänkö me tällä annoksella seuraavaan kohtaamiseen. Joskus, tosi usein, se aika välissä saattaa kuitenkin olla pitkä. Asui se ystävä kaukana tai lähellä, meinaa se ruma sana nimeltä aika rynniä väliimme.

Pidänkö tarpeeksi yhteyttä äitiin, isiin, siskoon, kälyyn, kummilapseenn, serkkuun, anoppiin ja appiukkoon. Täteihin ja setiin ainakin liian vähän. Voi kun ihan liian vähän. Taas ruma sana aika.

Harrastanko tarpeeksi hyväntekeväisyyttä. Annan ropon sinne tänne. Pistän tekstareita konserttien aikaan. Ystävän kanssa jaettu kummilapsi Kolumbiassa jäi pakon edessä historiaan. Voisin varmasti tehdä enemmän. 

Vaikka minua nimenomaan erikseen pyydetään johonkin projektiin, on minulla tunne että onko pyytäjä nyt aivan varma. Loppuun asti mietitty juttu. Entäs jos vien joltain vielä paremmalta paikan. 

Olenko minä riittävä?

Tiedän kyllä sen vastauksen kaikkiin noihin mutta silti mietin. Ne vaan täyttää joskus mieleni. 

Olen pääluonteeltani erakko enkä oikeastaan taida small talkkia. Tykkään hautautua tietyn väliajoin kotiin ja käpertyä viltin alle televisiota tuijottamaan. Sielläpä sitten ajattelen että voikunolisikivavaikkaollajonkunkanssajossain – vaikka oikeasti on oikein hyvä olla siinä.

Pääsemmekö tässä siis päätelmään että olen todella pahasti kaksijakoinen luonne. En tiedä itsekään mitä haluan, tai osaan.
Mutta eikös me kaikki vähän olla,
kaksijakoisia,

Minna/lts

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään