Parasta aikaa

DSC_0493.JPG

DSC_0496.JPG

DSC_0498.JPG

DSC_0500.JPG

DSC_0502.JPG

DSC_0505.JPG

DSC_0511.JPG

Minna/ltsDSC_0512.JPG

Viime viikon sairastelun jälkeen onkin ollut aikamoista joulutohinaa. Tosi ihanaa sellaista.

Oli muikeat pikkujoulut ystäväperheen kanssa. On tehty viimeisiä jouluhankintoja. On nähty ystäviä, sukulaisia, siskoja ja isiä. Käyty joululauleloissa kummitytön kanssa. On leivottu joululaatikot ja tortut. Tässä joulun alla ei paljon kerkeä lepopäiviä viettämään ja vieläkin pari päivää töitä tehdään jonka lisäksi ainakin miljoona tapaamistakin on vielä sovittuna. Vielä treffataan äitit ja muutama ystävä ja siskojakin. Sitten aatonaattona tämä perhe hiljentyy joulun viettoon; kinkku uuniin, musiikki soimaan ja glögiä naamaan.. Ne joulunpyhät tulevat kyllä maistumaan tämän syksyn jälkeen erityisen hyvältä. Pelkästään joulupöydän antimet saavat veden kielelle. Lankomies on suolannut meille kinkun ja valikoinut karjalanpaistiin kunnon lihat. Appiukko valmistaa kuivakakun ja toivon kovasti että anopin herkkukorissa olisi (jälleen) sienisalaattia herkkusuu-miniälle. Ehkä jostain saamme omatekoista sinappia. Viime vuonna teimmekin sitä itse ja jaoimme kaikille sukulaisille. Graavilohta ja karjalanpiirakoita. Riisipuuroa kanelilla. Hyvää viiniä ja juustoja. Pöytä notkuu herkkuja ja koti on täynnä yhdessäoloa. Maistuu!

Lämmintä yhdessäoloa ja varpaiden sipsutusta. Jääkaapin rapinaa ja pelaamisen tuomia ilonkiljahduksia. Leffojen tuijottelua ja ristikoiden ratkomista. Suklaasormia ja sinappiviiksiä. Jouluvaloja ja kynttilöiden loistetta. Villasukkia ja lahjojen tutkimista. Lasten ohjelmia ja rentoa höpöttelyä.

Toivotan kaikille rauhallista ja leppoisaa joulun aikaa!
Parasta aikaa,
Minna/lts

DSC_0524.JPG

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe

Viime päivät

DSC_0310.JPG

DSC_0311.JPG

DSC_0312.JPG

dsc_0318.jpg

DSC_0320.JPG

DSC_0321.JPG

DSC_0322.JPG

DSC_0323.JPG

DSC_0324.JPG

DSC_0325.JPG

DSC_0327.JPG

Kai se totta on että kroppa ottaa omansa. Pakkolevolle nytkin pisti. Aika rankka syksy ja mieletön univelka on nyt ilmeisesti kuitattu?

Koko viikon olen nimittäin nukkunut, levännyt ja pötkötellyt. Television ohjelmat ovat tulleet kovin tutuksi, emmerdalet uudet päivät jutan ihmedieetit, ja leffoja on mennyt monta, niin pikkuVipen kanssa päivällä kuin myös miehen kanssa illalla. Tapaamisia on peruttu (tai onneksi vain siirretty) ja taksvärkkisuunnitelmatkin pistetty uusiksi. Olen lukenut,leikkinyt, neulonut, tylsistynytkin. Kuumeseenkin tottuu silleen jännästi ettei se sama kuume tunnu enää niin pahalta kuin alkuun ja alkaa jo tuntea että voisi jotain tehdäkin. Sitten kun tekee niin heikotus käy hyvin nopeaan. Eikun takasin sinne sohvan perukoille, äääää.

Mutta, siinä sivussa, kuitenkin on onneksi mies. joka iltavuorostaan huolimatta on saanut hoideltua arjen asioista ja jouluvalmisteluita eteenpäin. Meillä on joulukuusi, poika suoritti kendossa ensimmäisen tason, Vipe on päässyt kotoa iltaisin edes vähäksi aikaa pois, isin apuriksi, ja jääkaapissa on ruokaa sekä koti on puhdas. Siitä saa toki kiittää myös teiniä joka taksvärkkinään siivosi ja käytti myös pikkuveikkaa ulkona.

Ja toinen mutta. Nyt, tänään, alkaa oikeasti tuntua siltä että elämä voittaa. Ja sen lisäksi että olotila alkaa kohentua, tai ehkä juuri siksi, meidän pitkään odotetut yövieraat kaukaa merien takaa uskaltautuvat saapumaan meille, tähän kamalaan tautipesään. Jipii, jihuu ja kolminkertainen eläköönhuuto!

Kyllä, tästä joulu alkaa!
Viikonloppuna sen ehkä muutenkin huomaa kun on sen miljoona asiaa hoidettavana, joten nyt voimia keräämään ja vieraita odottelemaan, 
vielä viimeiset levot, sitten alkaa hulina -odotettu, ihana, rakas hulina-
Minna/lts

DSC_0328.JPG

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys