Minkäslainen mummo minä haluan olla?

En halua olla tylsä ja hapan, vaan haluan olla iloinen, hupsutteleva ja höpsö.

En halua menettää elämäniloani vaan haluan osallistua juhliin ja kissanristiäisiin. Haluan mennä ja toheltaa.

Haluan shoppailla, harrastaa kulttuuria, istua kahviloissa ja torin kuppeilla. Haluan käydä elokuvissa.

En halua istua sohvalla, nyplätä pitsiä ja ajatella että olenpa minä vanha vaan haluan huispata ympäriinsä ja nyplätä sitä pitsiä mennessä. Niin paljon kuin kunto vain sallii. Haluan vielä matkustellakin.

Haluan riehua, leikkiä ja pelata lastenlasten kanssa.

Haluan sanoa ’Hupsendeisiis’ kun nuorisoparvi törmää minun kaupungilla, enkä suinkaan ’Voi tuota nykyajan nuorisoa’. Haluan ymmärtää.

Haluan uskaltaa, haluan harrastaa. En halua jumahtaa.

En todellakaan halua olla vakava myrttynaamainen hyypiö vaan olla ihan täysin höpsö.

Mutta haluan silti olla arvokas vanha. Toivon että tiedän arvoni ja että kokemuksiani arvostetaan. Haluan itsekin arvostaa muita.

Haluan osata kuunnella, nauraa ja jakaa.

Haluan juoda ystäväni kanssa viiniä aamuöille ja parantaa maailmaa, vielä mummonakin.

Haluan itkeä, haluan halia. Haluan uskoa.

Haluan nauraa maha kippurassa ja liikuttua kyyneliin. Haluan tehdä pitkiä puheluita ystävieni kanssa ja kävellä luonnossa puita halaillen.

Haluan vieläkin kokea uusia asioita, vanhuudesta huolimatta. Haluan nauttia elämästä.

Haluan siis samoja asioita kuin nytkin, mutta sitten vain olen mummo. Vähän arvokkaampi, kokeneempi ja kurttuisempi.

Ainiin, ja haluan olla harmaatukkainen. En ehkä halua harvahampaita.

Että sitä kohti mennään. Ajatuksen tähän pohdintaan kirvoitti varmasti perjantaina tuleva lisävuosi ikääni. Minulla ei ole ikäkriisiä ollenkaan, ainakaan tiedostettua. On vain kiva kasvaa ja kehittyä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, 
Minna/lts

(kuvat täältä rempan keskeltä, vielä jaksaa, vielä painaa…)