Päivän asu-haaste pohdintaa + vielä yksi asu

Life Time Story

Asukuva- haaste oli mielestäni mielenkiintoinen ja pisti miettimään omaa pukeutumistaan sekä vaatekaappinsa sisältöä.

Oma tyylini on melkoisen monimuotoinen, en ole mihinkään ryhmään kategorisoitu vaan omaan kaikenlaisia vaatteita ja olenkin luultavasti tunnepukeutuja.
En mitenkään osaisi olla ihminen joka pukeutuu aina samaan tyyliin, oli se sitten farkkuihin tai hameeseen, mustaan tai värikkääseen. Raitaan tai kukkaan, vaan olen noita kaikkia. Yhtenä päivänä toista ja toisena toista. Vaatekaappinikin on täynnä monenmoista kuosia ja yhdistelmää mikä sinänsä on tälläiselle järjestyksen vaalijalle välillä vähän pulmallinenkin yhdistelmä. Vaatekaappini sekä ärsyttää että ihastuttaa minua.

Joinain aamuina kun ihan oikeasti pitäisi saada jotain nopeasti päälle, tulee ahdistus ettei täällä ole mitään!
Toisina aamuina taasen tulee oikein supermahtava fiilis kun kaapissa on vaikka mitä mistä valita!

Tämän haasteen aikana tuli joinain aamuina tuskallinen olo kun ei yhtään tiennyt mitä pukea kun se pitää vielä valokuvata ja esitelläkin kaikelle kansalle.
Lisäksi meinasi tuntea alemmuuskompleksia kun katseli muiden bloggaajien asuja, joidenkin tyyli on pettämätön ja joillain tyyli on tosi kallis. Voi miksi ei minulla?
Noh, en minä kyllä kauaa moista murehtinut kun tiedänhän minä että tämä on minun tyylini, viihdyn tässä tyylissä ja olen hakenut sitä koko elämäni ajan ja tähän on tultu. Tämä on hioutunut monen vuoden kokeiluista.
Osittain se muuttuu koko aika. Varmaan tulee aina muuttumaan?
Vuosi sitten tultuani raskaaksi ja synnytyksen jälkeen tyylini koki mojovan muutoksen. Olen ajatellut että se oli jonkinlainen muutos naisellisempaan suuntaan?
V teki minusta aikuisen (naisen)? Paidoista muuttui hempeämpiä. Hameet tuli kuvioihin voimakkaammin. Pidin hameista ennenkin mutta nyt rakastan niitä.
Värit muuttuivat hieman vaaleammiksi eikä kuositkaan ole enää niin räjähtäviä. Mallit ovat nyt yksinkertaisempia.
Mutta haluan silti että vaattessa on aina se jokin. En halua vaatetukseni olevan missään nimessä tylsä. Värit (hieman hillitymmin) ovat vieläkin in ja (jopa räväkätkin) asusteet ja korut tekevät loppusilauksen.
Tällä hetkellä vaatekaappini tekee myös uusiutumista johtuen aika radikaalista pienentymisestäni :)

(Lapsenahan en muuten pitänyt hameita ja mekkoja kuin pakon sanelemana ja silloinkin vain vaaditun ajan. Olin poikatyttö ja se näkyy valokuvista, jopa juhlissa olin äkkiä käynyt vetämässä farkut jalkaan...ja eikun puuhun.)

Haaste oli myös hauska ja innostava. Oli oikein hulvatonta ottaa nuita poseerauskuvia, hih. Räps eiku, räps eiku, räps eiku ja sit johonkin oli vain tyydyttävä, hihihi.. Haastetta antoi se kun en halua pärstääni juurikaan esitellä mutten halunnut myöskään päättömiä kuvia. 
Monessa kuvassa pääni asento oli jotain ihan mielenvikaista.. 

-Pukeutuminen ja pinnallisuus- mietitti myös tämän haasteen aikana..
Onko pinnallista jos miettii mitä laittaisi päälleen huomenna tai ylihuomenna tai ylipäänsä jos haluaa näyttää hyvältä ja haluaa että päällä on tietyissä tilanteissa  juuri tietyt vaatteet.
Mielestäni ei. Ole pinnallista siis. Minä en mielestäni ole pinnallinen vaikka pidänkin vaatteista ja pukeutumisesta. Samalla tavallahan pidän sisustamisesta, mahdollisimman kauniisti, eikä sekään varmaan tee minusta pinnallista. Haluan että kotonani on siistiä ja kaunista ja että viihdyn.
Koska siellä kotonahan me ollaan ja rentoudutaan, sama koskee pukeutumista. 

Kysymys on niin kauniin pitämisestä mutta myös siihen liittyvästä itsetunnosta.
Itse tunnen itseni juuri sellaiseksi kuin haluan itseni tuntea kun myös pukeudun niin. Ja siitä johtuu paljolti tuo tunnepukeutuminenkin. 
Kun olen aamulla löytänyt asuni sille päivälle ja olen siihen tyytyväinen, en sitä sen kummemmin enää päivän aikana ajattele. Se on siinä ja sillä selvä, sitä ei tarvitse katsella peileistä aina kun sellainen olisi tarjolla. Se saa myös likaantua tai vaikka rikkoontua, minkäs niille mahtaa, päiväni ei mene niistä pilalle. 
Mutta se hetki kun aamulla saat sen asun miltä tuntuu sillä hetkellä, niin se päättää tuleeko päivästä hyvä, siis osittain, siis oman mielen suhteen ainakin. 

Minä harvoin ostan vaatetta normaalihinnalla. En siis juuri ikinä. Kierrän ale-rekkejä ja poimin niistä minulle sopivat löydöt, minulle kelpaa viime vuoden ja toissa vuoden mallit jos itse niihin ihastun. Muutenkinhan vaatteeni kaapissani ovat 'aikakerroksittain' eli jotain on 10 vuoden takaa ja jotain on ehkä viime viikolta. Lisäksi kiertelen kirppareita ja etsin sieltäkin löytöjä, ostan niistä vain kunnossa olevia ja 'oikein hinnoiteltuja' laatuvaatteita joissa kuosit pysyy.
(Sama koskee lastenvaatehankintojani.)
Pidän kirpparivaatteissa myös siitä että vaate on jo pesty ja käytetty ja siitä näkee mihin kuntoon se on niistä mennyt, ei tule yllätyksiä esim. ensimmäisessä pesussa.. 

Lopputulema: Vaatteeni tekevät minut.

Myöskin tyttäreni, joka on todella kaunis ja pukeutuu kauniisti, on myös kaukana pinnallisuudesta.
Sain tyttäreni innostumaan ehdotukseeni siitä että kuvaan seuraavan viikon ajan hänen päivän asunsa. Superkivaa. (samalla saan itse toisen viikon lomaa tästä bloggailusta kun ei tarvitse keksiä aiheita, heh) Eli huomisesta alkaa K:n asuviikko.

Tässä vielä extra-kuva tähän haasteeseen, eli tämä on ehkä lempivaatteeni tällä hetkellä. 

Kommentoi