Pieniä kiviä

Käydessäni ostamassa Kenzoa, vihjasin että ostin ehkä jotain muutakin. Se jotain muuta oli Marimekkoa.

Marimekon kangasta parin metrin pätkä. Pitkään olin jo tätä kangasta suunnitellut porraskongimme suureen tauluun ja nyt raskin sen ostaa. Viime syyskuussa vaihdoimme tauluun Vallilan kankaan Aamunvirkku, ja vaikka se ihan kiva olikin, se ei ollut juuri se mitä halusin. Mustavalkoista, mustavalkoista. Että 10 vuotta maalaamamme punainen seinä sieltä hyppii silmille punaisena.

Mustavalkoinen sopii myös näiden mieheni, gröhöm vieläkin, mustavalkoisten taidehankintojen seuraan. (tuo tauluhan on muuten nähnyt mm. murhan)
Ja onhan tämä Kivet-kuosi vaan uskomattoman hieno ja ajatonkin.

Kestää aikaa ja katsetta.